Kaunokirjallisen työn esitys
John istui suuren tammen alla, ilta auringon valon siivilöityessä sen oksiston läpi. Hän seurasi aurinkoa monen tunnin ajan, niin kauan, kunnes se oli painunut kauempien kukkuloiden taa, luoden lämpimän punaisen kajon taivaanrantaan.
"John!", Emily huikkasi samalla, kun juosta hölkytti mäkeä pitkin ylös.
"Mitä nyt?", John hymähti hiljaa katsellen yhtä tarkkaavaisesti kaukaisuuteen.
"Hyvä, olet täällä…", Emily puuskutti vielä kovin hengästyneenä.
"Jo kolmatta päivää…", John sanoi ja kallisti päätään puun juurta kohti, jossa sijaitsi reppu ja makuupussi.
"Minä en ole vieläkään oikein käsittänyt, mitä sinä teet täällä…"
"Sinä näet kyllä…", John hymyili hiljaa.
"Niin mutta…"
"Shh…", John keskeytti ja otti Emilyn kädestä kiinni.
"Näet vielä… Mutta nyt… Katso vain kaukaisuuteen, tyhjennä mielesi ja antaudu sille", John asettui maahan selälleen, paikaan, josta näki esteettömästi alkavan, kirkkaan tähtitaivaan.
Tuhannet ja taas tuhannet tähdet syttyivät taivaalle luoden valon, niiden kahden kuusitoistavuotiaan nuoren ylle. Ikivanha tammi levitti valtavilla oksillaan varjon sen takana aukeavalle polulle. Sille polulle jota pitkin Emily oli tullut Johnin luokse.
"Se on kaunis", Emily henkäisi hiljaa.
"Odota vain…", John hymähti hiljaa.
Ja niin he odottivat, odottivat ja odottivat, aina vain uusien tähtien syttyessä heidän yläpuolelleen, kauas kaukaisuuteen, miljoonien ja taas miljoonien kilometrien päähän.
"Tiesitkö, että maailmankaikkeudessa arvellaan olevan noin kaksi sataa miljardia tähteä? Se tarkoittaa sitä, että on myös kaksi sataa miljardia aurinkokuntaa ja se meinaa sitä, että on kaksi sataa miljardia elämänmuotoa istuen samalla tavalla, katsoen tähtiä, niin kuin me…" John sanoi hiljaa katsellen tähtitaivasta odottaen selvästi jotain.
Ja juuri sillä samalla hetkellä, kun Emily aikoi kysyä, mitä John oikein tarkoitti, poika ponkaisi seisaalleen niin nopeasti, ettei tyttö ehtinyt edes reagoida.
"Mitä ihmet..?", Emily aloitti, mutta lopetti nopeasti Johnin osoittaessa taivaalla olevaa, suurta punaisen, keltaisen, oranssin ja sinivioletin vivahteista pilveä. Pilvi ei suinkaan ollut maapallon ilmakehässä, se ei ollut edes aurinkokunnassa.
"Mikä.. Mikä tuo on?", Emily kysyi Johnilta.
"E2150B eli Andromedan galaksi…", John katsoi Emilyä pää kallellaan, silmät tuikkien.
"Luoja… Se on niin kaunis, nyt ymmärrän, minkä takia olet tutkinut avaruutta yksitoistavuotiaasta asti."
Seuraavien parin tunnin aikana, taivaalle oli ilmestynyt monta muuta galaksia. Miljoonat ja taas miljoonat tähdet tuikkivat taivaalla ikuisessa yksinäisyydessään. Emily tarttui Johnia uudestaan kädestä ja veti tämän lähemmäksi itseään.
"Uum.. John.. En tiedä, onko tämä nyt paras aika, paikka tai edes hetki kertoa, mutta minä…"
"Shh..", John painoi sormensa hellästi Emilyn huulille.
"Ei sinun tarvitse…"
John kääntyi ja suuteli Emilyä hellästi. Tyttö vastasi suudelmaan omallaan, kirkkaan tähtitaivaan alla.
"Olen käynyt siellä…", John mumisi hiljaa.
"Missä?", Emily kysyi hiljaa, silmät tuikkien, hiukset kauniisti olkapäille laskeutuneena.
"Andromedan galaksissa...", poika sanoi hiljaa ja suuteli tyttöä.
Mutta se onkin jo toinen tarina…
Työn tiedot
Rakastamisen taito
leksu
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 406 sanaa» Työ lisätty: 11.02 - 2006» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tehty koulutehtävänä syksyllä 2004 omien tuntemuksien pohjalta.
Kommentit
Ikhtus
18:52 // 11.02 - 2006
mikäs oli arvosana? ;)
kaunis tarina, mutta sitä pilasi hieman muutamat toistuvat ja toistuvilta kuulostavat lauseet ("miljoonien ja taas miljoonien"). Ja loppuun jäi kyllä ruma maku suuhun tuosta "Mutta se onkin jo toinen tarina…" -kohdasta. Kaunis tuo oli silti :)
leksu
19:49 // 11.02 - 2006
4½ oli arvosana :) Asteikko on siis 1-5 :p
Tuo "Mutta se onkin jo toinen tarina..." johtuu siitä, että tarkoitus oli kirjoittaa tuohon vielä ns. jatkotarina opettajan toivomuksesta, mutta se jäi pois, kun opettaja saati sitten minä, ei muistanut asiaa enää, ennen kuin nyt taas, kun meillä alkoi äidinkielen tunnit.. Ehkä sitä jatkoa tulee sitten joskus :p
Nitro
19:52 // 11.02 - 2006
Tämä on todella kaunis :P Kuitenkin hieman samaa mieltä Ikhtuksen kanssa, pienellä viilaamisella tästä saisi jotakin aivan uskomatonta!
leksu
20:13 // 11.02 - 2006
Mutta eihän valmista työtä voi muuttaa, varsinkaan sellaista, joka on jo arvosteltu :p :D
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!