06072009 #2
En uskalla nukahtaa
muistot vaanivat minua
Kuin verikoirat
ne uhkaavat repiä minut
kaipuun terävillä hampailla
kappaleiksi.
Ehkä ne hastoi kaipuun
kun vuoteeseen pakenin
ja näin tyhjän kohtasi.
Kaiken tämän harmauden
valokuvien, tyhjien tunteiden
sanottujen sanojen, tekojen
keskellä vain minä.
Yksin pimeydessä,
joka ei ole pimeyttä
vain jotain paljon pahempaa,
täydellistä mustuutta.
Mustaa pimeyttä, joka hiipii
huoneen nurkista jos vain katson
ja sammutan kynttilän.
Liekki lepattaa yön tuulessa
ehkä tuo tuuli kantaa
sanani luoksesi.
Näin toivon, sillä
yön mustuudessa
huudan
nimeäsi.
Päästän irti ja romahdan kasaan. Sinun ideasi oli se, mikä piti kasassa.
Muokattu 1 kertaa, viimeksi 06.07.2009 07:27.
» Kirjallisuus · Runot
» Julkaistu: 6. heinäkuuta 2009
» Kommentteja: 2
» Suosikkeja: 0
» Katsottu: 70
ozymandias
6.7.2009 10:00
Sykähdyttävästi maalailet tiesi ainakin minuun päin tällä runolla. Tosin tässä on liikaa yhden säkeen säkeistöjä rytmin ja visuaalisen ilmeen kannalta. Muuten tosi hyvä.
Vastaus: Täytyy myöntää, että oikeassa olet. Näin myöhemmin lukiessani tuota läpi niin rytmitys vaikuttaa aika huonolta. Visuaalisuudessa edes viitsi sanoa mitään =) Ei näköjään pitäisi tehdä kahta asiaa samaan aikaan; kirjoittaa ja yrittää nukahtaa.
heksekost
13.7.2009 10:27
Runoistasi löytyy kyllä paljon tunnetta. Kuten edellinen kommentoija tuossa sanoi, rakenteellisia seikkoja ehkä kannattaa vähän viilailla (mielestäni muutamassa kohdassa on hieman liikaa toistoa, esimerkiksi tuo pimeys-juttu; vaikka makuasiahan se toki on), ja näitä lukiessa ainakin itse kaipaisin hieman persoonallisempia kielikuvia ja sanavalintoja ilmaisemaan niitä tunteita. Ei tietenkään kannata väkisin vääntää mitään monimutkaista ja koukeroista, jos semmoinen ei luonnistu, mutta kuluneempien ilmaisujen korvaaminen jollain tuoreemmalla toimisi kyllä. Tästä tekstistäsi välittyvät hyvin kirjoitushetken ajatukset ja tunteet, tunnelmallistakin materiaalia on kyllä. Näistä yöllisistä tajunnanvirroista varmasti saisi hienojakin juttuja aikaiseksi. (:
Muuten, kiitoksia kommentistasi!
Vastaus: Tosiaan, rakenne on vielä ongelma minulle. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen kirjoitan jälleen Suomeksi ja sen kyllä huomaa, kun haeskelen kielikuvia tajunnanvirran keskeltä. Välillä ne tulevat esille ja välillä ne katoavat tunnevirran pinnan alle. Mutta eiköhän ne ajan kanssa tule kirkkaina mieleen. Kiitos rakentavasta kommentista, juuri näitä kaipailen =)