Kaunokirjallisen työn esitys
Koneistettu arki
Aamulla kone herättää ihmisen. Ulkona olevasta kylmästä huolimatta on toinen kone pitänyt ihmisen talon lämpimänä. Kolmas kone on puolestaan pitänyt mahdolliset tunkeilijat ulkona.
Ihminen valaisee huoneen koneella, kävelee toiseen huoneeseen toisen koneen luo, aukaisee koneen oven ja ottaa esiin ruokaa sekä juomaa. Hän ottaa yhdestä koneesta osan irti ja täyttää sen toisen koneen kaukaa pumppaamalla vedellä. Hän vilkaisee seinällä roikkuvaa konetta; pian täytyy laittaa ulkona odottava kone lämpeämään, kylmänä se ei nimittäin toimi. Kiire ei kuitenkaan vielä ole.
Kaadettuaan vedellä täytetystä koneenosasta veden koneeseen hän asettaa osan paikalleen ja kytkee koneen päälle. Toiseen koneeseen hän pudottaa palan leipää. Koneiden valmistettua hänelle eineen hän syö ja juo. Ravittuaan itsensä hän pukee vaatteet ylleen, avaa ulko-oven ja näppäilee taloa vartioivaan koneeseen tunnusluvun.
Ulos päästyään hän astelee suurehkon koneen luo, irrottaa tämän toisesta koneesta, avaa koneen oven ja istuu sisään. Hän käynnistää koneen ja kun hän painaa poljinta, lähtee kone liikkeelle. Ihminen ohjaa koneen tutulle, koneiden tasoittamalle tielle, kohti työpaikkaa. Ihminen kytkee päälle pienen koneen ja hänen korvansa alkavat kuulla ääntä. Ääni on lähetetty kaukaa, todella suurella koneella. Ääni, jonka ihminen kuulee, on koneella valmistettua.
Kun ihminen on ajanut koneellaan työpaikalleen, hän sammuttaa koneen. Suuren koneen sammuessa myös pienemmästä koneesta kuuluva ääni lakkaa kuulumasta. Ihminen astuu ulos koneesta ja lukitsee koneen ovet. Hän kävelee monien konerivistöjen ohi kohti pienen koneen vartioimaa ovea. Hän vilauttaa tälle pienelle koneelle pientä esinettä, jolloin ovi aukeaa. Ihminen astuu sisään. Ovi hänen takanaan sulkeutuu.
Ihminen kävelee edessään olevalle ovelle. hän painaa pientä oven vieressä olevaa nappia ja oven yläpuolelle syttyy pieni valo. Hetken kuluttua valo sammuu ja ovi aukeaa. Ihminen astuu ovesta sisään pieneen huoneeseen. Huoneen seinässä on rivi pieniä nappeja. Napeissa on numeroita. Ihminen painaa yhtä napeista ja huone jytkähtää liikkeelle.
Huone tuntuu liikkuvan ylöspäin. Ensikertalaiselle pieni, liikkuva ja suljettu huone saattaisi olla painajaismainen kokemus, mutta tälle ihmiselle tämä ei ole ensimmäinen kerta. Eikä viimeinen.
Liikkuvan huoneen liike pysähtyy töksähtäen. Kuuluu pieni kilahdus. Ovet aukeavat ja eteen avautuu tuttu käytävä. Ihminen astuu ulos pienestä huoneesta ja lähtee kävelemään kohti huoneen päässä näkyvää ovea. Pieni huone ihmisen takana sulkee ovensa ja kolahtaa jälleen liikkeelle. Huonetta liikuttavasta koneesta kuuluva nariseva ääni kuuluu joka askeleella entistä kaukaisempana kun ihminen kävelee kohti ovea. Matka ei ole pitkä.
Kun ihminen on ovella, hän vilauttaa ovea vartioivalle koneelle pientä esinettä. Ovi aukeaa ja ihminen kävelee ovesta sisään. Oven toisella puolella avautuu maisema suureen, korkeaan huoneeseen. Huoneessa ei ole ketään. Ihminen kävelee huoneen poikki ohi tuolien ja pöytien, toiselle puolelle, toiseen nurkkaan. Hän avaa oven. Vielä muutama askel ja hän on työhuoneessaan.
Ihminen kävelee oman työpöytänsä luo, riisuu takin yltään ja ripustaa sen naulaan. Hän istuu alas omalle tuolilleen ja käynnistää pöydällä olevan koneen. Hän tarttuu pöydällä olevaan kuppiin ja marssii sen kanssa ulos huoneesta. Hän palaa edelliseen, suureen huoneeseen ja kävelee huoneen keskelle tuolien ja pöytien luo. Yhdellä pöydistä on kaksi suurehkoa, kiiltäväpintaista säilytysastiaa. Astioissa on kummassakin yksi hana. Ihminen laittaa mukinsa toisen astian hanan alle ja täyttää kuppinsa kuumalla mustalla nesteellä. Hän pudottaa nesteen sekaan kolme kuutiomaista valkoista palaa. Hän alkaa sekoittaa aineita keskenään. Hetken aikaa valkoiset palat rapisevat kupin pohjaa vasten, mutta hiljalleen ääni vaimenee ja lopulta rapina on poissa. Ihminen suuntaa kohti ovea ja työpistettään.
Ihminen istuu tuolilleen, ottaa pienen siemauksen kupistaan ja asettaa sen pöydälle. Hän kääntää katseensa pöydällä odottavaan koneeseen. Koneen edessä on pieni paneeli jossa on riveittäin pieniä nappuloita. Ihminen katselee konetta mietteliäänä. Välillä hän vilkaisee pieniä nappuloita, sitten taas konetta. Hetken mietittyään hän ottaa siemauksen kupistaan ja alkaa painella nappuloita. On hiljaista. Ilman täyttää koneen hiljainen hurina, nappuloiden painelusta syntyvä vaimea ääni sekä satunnaiset ryystävät äänet kun ihminen siemaisee mustaa juomaansa.
Rauha on rikkumaton seuraavat kahdeksan tuntia. Ihminen tarkistaa ajan ranteeseensa kiinnitetystä pienestä koneesta. Hän painelee vielä muutamia pöydällä olevan koneen nappuloita ja nousee sitten ylös tuolistaan. Hän venyttelee, sammuttaa koneen, pukee takin ylleen ja kävelee ulos huoneestaan. Hän kävelee käytävää pitkin, tuttua reittiä kohti pientä liikkuvaa huonetta joka kuljettaa hänet ulko-ovelle.
Ihminen kävelee kohti ulkona odottavaa konettaan. Konerivistöt, jotka aamulla vielä olivat niin pitkät ja tasaiset, ovat nyt harvat. Oman koneensa luo päästyään hän irrottaa tämän pienemmästä koneesta, avaa isomman koneen ovet ja istuu sisään. Hän käynnistää koneen, painaa poljinta ja ajaa kotiinsa tuttua tietä pitkin.
Kotiin päästyään hän kiinnittää taas koneensa pienempää koneeseen. Hän kävelee talonsa ovelle, avaa oven ja näppäilee tunnusluvun taloa vartioivaan koneeseen. Koneesta kuuluu pieni mekaaninen ääni ja pieni valo vilahtaa. Kone toivottaa ihmisen tervetulleeksi.
Ihminen ripustaa takkinsa naulaan. Hän laahustaa ottamaan ruokaa samasta koneesta kuin aamullakin. Pitkulainen pala lihaa, sen hän laittaa lautaselle ja lautasen taas toisen koneen sisälle. Koneen oven hän laittaa kiinni ja pyöräyttää koneen kyljessä olevaa kiekkoa muutaman asteen vastapäivään. Hän painaa vielä nappia ja kone alkaa hurista. Hurina on rauhoittavan kuulloista ja ihminen vaipuu horroksenomaiseen tilaan hetkeksi, kunnes koneen hurina lakkaa ja kuuluu kilahdus.
Ihminen ottaa lautasen ja sen päällä killuvan lihapötkylän ulos koneesta, laittaa koneen oven kiinni ja kävelee toiseen huoneeseen. Hän istahtaa pehmeään tuoliin. Hän laskee lautasen edessään olevalle pöydälle ja tarttuu pieneen, muoviseen koneeseen, jolla hän osoittaa huoneen vastakkaisessa nurkassa olevaa, jonkun verran suurempaa konetta samalla pientä nappia painaen. Suurempi kone käynnistyy kuin taikaiskusta. Koneen kylkeen syttyy suorakaiteenmuotoinen valo, joka muuttuu herkeämättä. Koneesta kuuluu myös ääntä. Tätä konetta ihminen jää katselemaan ja kuuntelemaan. Samalla hän syö lämmittämäänsä lihapalaa.
Aikansa konetta katsottuaan ihminen tuntee olevansa kovin väsynyt. Hän osoittaa taas pienellä koneella suurempaa, nurkassa olevaa konetta painaen samaan aikaan nappia. Suurempi kone sammuu. Ihminen laskee pienen koneen pöydälle. Hän raahautuu voipuneena toiseen huoneeseen, rojahtaa sänkyynsä ja sulkee silmänsä. Hiljaa tämä ihminen, kone, vaipuu unten maille.
Työn tiedot
Koneistettu arki
kitja
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 896 sanaa» Työ lisätty: 16.02 - 2006» Kommentoitu: 7 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 3 kerta(a)
Tietoa työstä:
Äidinkielen kurssin tuotantoa. Paisui jostain syystä pitemmäksi kuin alunperin oli tarkoitus.
Kommentit
Liis
11:07 // 17.02 - 2006
Tätä täytyy lukea varsin ajatuksella jos haluaa tietää mistä koneesta on missäkin kohtia kysymys.
Tämä panee myös miettimään sitä koneiden määrää joka ihan tavallisessa arkipäivässä melkein "välttämättömänä" tarpeena on.
Lilli
23:25 // 18.02 - 2006
Aika hienosti rakennettu mainitsematta ainoankaan koneen oikeaa nimeä. Aivan kuin novellin kertoja olisi ulkopuolinen, joku joka ei tuntisi arkipäivän esineitämme, mutta olisi kuitenkin oppinut käsitteen 'kone'. Kuvaukset kuitenkin riittävät havainnollistamaan mistä milloinkin on kyse. Tämä tosiaan herättää havainnoimaan minkälaiset vempeleet meitä ympäröivätkään. Kuka toisaalta minkäkin koneeksi mieltää, nitojan tai taskulampun, paperikoneen tai resiinan. Joissain kohdissa tahti jäi polkemaan paikoilleen ja pari kirjoitusvirhettä havaitsin. Pidin kuitenkin kovasti, varsinkin kun tottui sanantoistoon (kone, kone, kone...) eikä antanut sen häiritä.
LaggyLuke
16:04 // 03.07 - 2006
Varmaan ensimmäinen näin pitkä kirjoitus, minkä olen täältä lukenut ja pitänyt valtavasti. Idea ja toteutus vain oli niin mahtava \o/ Tuossa keskivaiheilla tosin oli sellainen hetki, missä konetta ei mainittu pitkään aikaan ;)
noirre
16:48 // 15.07 - 2006
Mielenkiintoinen idea ja ihan hyvin kirjoitettu, vain muutamassa kohdassa piti ottaa hiukan takapakkia jaoitellakseen lauseen niin, että ymmärtää mitä konetta tällä kertaa tarkoitetaan. Liekö toisaalta oleellista. Puolessa välissä teksti tosin alkoi hieman puuduttaa. Mutta sanomaa jan ideaa, niitä tästä löytyy.
Ketturuukku
10:08 // 13.03 - 2008
Tässä tosiaan on ideaa ja ajattelua yllyttäviä elementtejä. Pidin, vaikkakin sarjakuviesi perusteella odotin, että illan päätteeksi hän olisi laskenut vettä isoon posliiniastiaan, mennyt sinne istumaan ja päättänyt onnelliset päivänsä seinään kytketyn radion kanssa. Olin yllättynyt rauhanomaisesta lopusta, mutta en suinkaan huonolla tavalla. Miellyttävä lukuhetki.
maljanen
09:37 // 18.09 - 2008
Mulla oli hyvin samanlainen olo kuin Ketturuukulla, odotin koko ajan että pian tulee atomipommi. Jäin jotain kaipaamaan, jonkinlaista loppua, koneiden kapinaa.
kontsu
15:24 // 10.11 - 2008
tämähä oli loistava kertomus siitä miten kaikki on koneista kiinni ja ihminen koneena koneiden joukossa. suosikki!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!