Kaunokirjallisen työn esitys
Hovimestari nimeltä tiitus
Tunnustelen tikaria, jonka hovimestarini ojensi minulle ennen lähtöäni.
Itkunpurskahdukset ja säälimätön rakkaus valtaavat tunteeni.
Olen ujo, kuin kultahippuja kämmenelläsi.
Torvet soivat ja tuuli kirmaa kullankeltaisilla kaurapelloilla, ne kimmeltelevät aivan kuin unissani. Tuon tuostakin ajatuksiini virtaa koskettamaton kurjuus, joka johtuu aamuisista herätysvaikeuksistani. Loihdin erään kysymyksen, johon on vaikeaa tulkita vastausta: onko tiitus elossa?>
Tunnustelen tikaria, jonka hovimestarini ojensi minulle ennen lähtöäni.
Itkunpurskahdukset ja säälimätön rakkaus valtaavat tunteeni.
Olen ujo, kuin kultahippuja kämmenelläsi.
Torvet soivat ja tuuli kirmaa kullankeltaisilla kaurapelloilla, ne kimmeltelevät aivan kuin unissani. Tuon tuostakin ajatuksiini virtaa koskettamaton kurjuus, joka johtuu aamuisista herätysvaikeuksistani. Loihdin erään kysymyksen, johon on vaikeaa tulkita vastausta: onko tiitus elossa?>
Työn tiedot
Hovimestari nimeltä tiitus
alexanderius
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 51 sanaa» Työ lisätty: 26.02 - 2006» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Jokin oli vinossa kun en saanut muutettua ajatuksiani sanoiksi. Viimeistään tämän runon luettuasi tiedät mistä on kysymys.
aika vanha työ:)
Kommentit
Annapurna
09:38 // 27.02 - 2006
Oi tää on hieno ku mikä! Varsinkin viimeinen lause, kun se jättää omalle mielikuvitukselle tilaa tulkita kysymykseen se vastaus hätäännyksen väistyessä ja uteliaisuuden voimistuessa.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!