askeleet aamussa
aamulla kello viisi
olen jalkeilla
ja matkalla kotiin
kapuan teatterin katolle
istun alas rakennustelineelle
hengähdän syvään
haluan rauhassa
muistella sinua
annan hetken
tehdä minusta uuden ihmisen
en halua menettää mitään
mutta siitä ei sovi
huolia
vain sinä tiedät
missä olen
se lohduttaa minua
kun kävelen kotiin
rytmittää aamunvalo matkaani
ja aurinko nousee
askelieni tahdissa
katson maailmaa
uusin silmin
en ole ikinä nähnyt mitään kauniimpaa
vain mieleni ylittää sen
sillä
ajattelen
sinua
Aivan näin.
Muokattu 2 kertaa, viimeksi 09.05.2010 18:19.
» Kirjallisuus · Runot
» Julkaistu: 9. toukokuuta 2010
» Kommentteja: 1
» Suosikkeja: 1
» Katsottu: 145
Gata
18.5.2010 10:40
Aurinkoiset, aikaiset kesäaamut. On jotain ihan parasta. Varsinkin, jos saa olla yksinään ajatustensa ja kahvikuppinsa kanssa.
Vielä, kun pääsisi jonnekin katolle katselemaan järvelle niin ai jai.
Tykkäsin kovasti tästä. Ei tarvinnu edes sulkia silmiä, että pystyin eläytymään tuohon tunteeseen ja hetkeen. Ihana.
Vastaus: Noissa hetkissä toden totta on jotain taianomaista ja mahtavaa. Jo pelkästään se maailman rauhaisuus aamun pikkutunteina ja ensimmäiset auringon säteet ovat loistava juttu, mutta vielä kun mielikin on täytetty kauniilla kuvilla ja ajatuksilla, niin kokonaisuus on aika poikaa.
Olen iloinen, että sain välitetyksi sen tunnelman myös sulle. Kiitos ihan hirveästi kommentistasi!