Kaunokirjallisen työn esitys

askeleet aamussa

aamulla kello viisi
olen jalkeilla

ja matkalla kotiin

kapuan teatterin katolle
istun alas rakennustelineelle

hengähdän syvään

haluan rauhassa
muistella sinua

annan hetken
tehdä minusta uuden ihmisen

en halua menettää mitään
mutta siitä ei sovi
huolia

vain sinä tiedät
missä olen

se lohduttaa minua

kun kävelen kotiin
rytmittää aamunvalo matkaani

ja aurinko nousee
askelieni tahdissa

katson maailmaa
uusin silmin

en ole ikinä nähnyt mitään kauniimpaa
vain mieleni ylittää sen

sillä
ajattelen
sinua


askeleet aamussa

AngraManyuA

Tietoa

Aivan näin.

Muokattu 2 kertaa, viimeksi 09.05.2010 18:19.

» Kirjallisuus · Runot

» Julkaistu: 9. toukokuuta 2010

» Kommentteja: 1

» Suosikkeja: 1

» Katsottu: 222


Kommentit

Gata

18.5.2010 10:40

Aurinkoiset, aikaiset kesäaamut. On jotain ihan parasta. Varsinkin, jos saa olla yksinään ajatustensa ja kahvikuppinsa kanssa.
Vielä, kun pääsisi jonnekin katolle katselemaan järvelle niin ai jai.

Tykkäsin kovasti tästä. Ei tarvinnu edes sulkia silmiä, että pystyin eläytymään tuohon tunteeseen ja hetkeen. Ihana.

Vastaus: Noissa hetkissä toden totta on jotain taianomaista ja mahtavaa. Jo pelkästään se maailman rauhaisuus aamun pikkutunteina ja ensimmäiset auringon säteet ovat loistava juttu, mutta vielä kun mielikin on täytetty kauniilla kuvilla ja ajatuksilla, niin kokonaisuus on aika poikaa.

Olen iloinen, että sain välitetyksi sen tunnelman myös sulle. Kiitos ihan hirveästi kommentistasi!



Lähetä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!