Kaunokirjallisen työn esitys
” Tanttu, Tanttu!” hennon kähisevä ääni suhahti korvaan ja pieni käsi nyki periksi antamattomasti peitonkulmaa. Ei tarvinnut avata unisia silmiä, ei tarvinnut liikuttaa eväänsäkään tietääkseen kuka seisoi sängyn vierellä. Sillä olisi vaalean kiharat hiukset, siniset silmät ja söpöt kasvot. Sen koko vartalo oli vielä niin pieni. ’ Rynkkärin mittainen,’ kuten isoveli sanoisi ja naurahtaisi iloiseen tapaansa, kadoten ikkunattoman huoneen perälle tietokoneen eteen.
” Tanttu!”
” Nnh,” ynähdys kuuluu tukahdutettuna tyynyä vasten ja lyhyiksi revityt hiukset liikahtavat, kun isosisko nousee ylös petiltään. Naurun hykerrys kajahtaa valtoimenaan riemusta sängyn vierellä ja pienet kädet nousevat halaamaan isompaa tyttöä. Vanhemman tytön mustanpuhuvat kasvot ovat närkästyneet, mutta kädet sentään vastaavat halaukseen.
” Haluan nukkua,” isosisko ynähtää.
” Tuu leikkimään,” pikkuinen, onnesta soikeana oleva tyttö kysyy ja nostaa lattialta pienen leikkiauton ojentaen sen siskolleen.
” En mä ehdi,” sisko vastaa ja panee uudelleen makuulle sängylle, vetäen peiton korviinsa.
” Kukaan ei leiki mun kanssa,” pikkusisko sanoo pettyneesti, leuka tipahtaen kohti pieniä varpaita.
” Pyydä veljeä,” isosisko vastaa hetken hiljaisuuden jälkeen, kuullessaan siskon pienen surkean nyyhkäisyn. Häntä puristaa rintalastasta, aina hän on kieltäytynyt, vaikka olisi kuinka tylsää. Vaikka hän olisi ikävystyä kuoliaaksi, ikinä ei löytynyt pikkusiskolle aikaa. Mutta vaikka hän kuinka soimaisi itseään, hän silti vetäytyi siskonsa luota koneensa eteen. Rituaalista oli tullut enemmän tapa kuin halu.
” Ei se haluu,” pikkusisko sanoo ja nostaa leluautonsa lattialta ja kävelee oven pienestä raosta viileähköön takaeteiseen, jossa on yhtä hiljaista kuin isosiskon huoneessa.
Työn tiedot
Pikkusisko
Sasha
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 234 sanaa» Työ lisätty: 23.03 - 2006» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Okei, ensinnäkin tämä ei ole parasta kirjoitustani. Toiseksi olen kauhean väsynyt. Eli ennen kuin alatte haukkumaan huonoa kirjoitustyyliä, koittakaa ajatella lyhyen kirjoitelman sanomaa, sillä itseäni sattuu kovasti, kun keksin aina tekosyitä olla olematta siskoni kanssa.
Kommentit
victor-ryu
11:41 // 24.03 - 2006
lohduttakoon lohduttajat lohdutettavia kun heille suru on suurempi ja vanhempi ystävä.
Hallanvaara
18:13 // 11.07 - 2006
Niinpä.
Samoja tuntemuksia minunkin tarinassani.
En tiedä, mutta minulla itselläni oli siitä kyseisestä päivästä lainattuja kohtia oikeasti.
Tämä on vielä paremmin kirjoitettu kuin omani.
Niin suloinen ja koskettava <3
Loppuu myös hyvin.
Jotenkin surullisesti
reijo
23:11 // 15.07 - 2006
Olipa kauhutarina :) oikeen kylmät väreet kiprittivät niskaan, kun kuvitteli sen ökömökön isosiskon kömpivän koneen äärelle, vaikka olisi sisko jonka kanssa pitää hauskaa. Pikkusiskoja ei montaa tässä maailmassa ole, että leikkimään siitä! :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!