Kaunokirjallisen työn esitys
Aurinko paistoi. Jumalauta se paistoikin ja vaikka silmäni olivat kiinni, se tunkeutui uniini, synkimpiin koloihin, joissa olivat salaisuuteni, haaveeni, unelmani ja kaikki muukin paska.
Heräsin.
Kaduilla kirkui hiljaisuus. Kirkui, niin että korvia särki. Edes raskaat askeleeni eivät kuuluneet. Ja minä kävelin eteenpäin, taaksepäin ja sivulle. Joku tuijotti ikkunasta. Kuulin kun se kuiskasi: "Hullu" ja minä heitin pikkukiviä ikkunalaudalle.
Ensin oli aurinko, sitten sade. Joku yritti suojautua sateenvarjonsa alle. Turhaan. Tuuli repi varjon kappeleiksi, sadoiksi pieniksi palasiksi ja minua nauratti. Suuntasin kohti rantaa, oli hyvä päivä leikkiä rantavahtia, kun ei ollut tungosta.
Rannassa tuuli paiskautui naamaani vasten ja keskellä tyhjyyttä oli vain roskia ja vanha polkupyörä. Minä istuin korkealla vahtituolissa ja katsoin merelle. Aurinkolasien alta vesi oli mustaa. Taivasta peittivät pilvet ja pilvien päällä istui enkeleitä.
Jos kaivaisin syvän kuopan rannan hiekkaan, tulisiko vastaani helvetti vai kiinalaisia?
Polkupyörä kulki alamäet hyvin. Nopeasti. Ylämäessä se lakkasi toimimasta ja minä jätin sen katuojaan. Sormia palelsi ja jäin bussipysäkille seisomaan.
Sytytin tupakan.
Bussissa oli ahdasta. Kuskina oli Jumala. Menin istumaan taakse ja joku oli kirjoittanut penkkiin: ”God gonna save us”. Hymyilin. Kukapa olisi tiennyt, että Jumala oli yhtä pieni kuin mekin, yhtä pieni ja avuton, kun sade piiskasi tuulilasiin ja punaiset valot pysäyttivät bussin jokaiseen risteykseen. Oli ruuhka, kaikilla oli kiire, mutta kukaan ei päässyt minnekään.
Kotona oli lämmin. Join kupillisen teetä ja laitoin kylpyveden valumaan. Ammeessa sukelteli yksinäinen kumiankka, sellainen keltainen. Astuin ammeeseen ja ammeessa minä olin kovin alaston.
Jos laskisin pääni pinnan alle ja jäisin sinne ikuisuudeksi, tulisiko minusta merenneito vai yksi enkeleistä?
Työn tiedot
Sellaisena päivänä
sininen-maanantai
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 246 sanaa» Työ lisätty: 02.04 - 2006» Kommentoitu: 6 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Sellaisena päivänä, kun liian heikko olo.
Kirjoitettu pieni ikuisuus sitten, muokkasin hieman. Ahdistuksesta kumpuaa.
Kommentit
Lilli
21:00 // 02.04 - 2006
Vaikka tämä on ehkä lähtöisin ahdistuksesta, ei tämä viljele sitä, eikä saa ainakaan tätä lukijaa ahdistumaan, vaan pikemmin pohdiskelemaan omia pieniä juttujaan, ihan niitä normaaleja.
Tapuli
21:06 // 02.04 - 2006
Tästä pidin todella. Ihana tuo arkisuus ja kaiken sen keskellä voi olla niin paljon kaikkea ei- tavallista. Nuo mietelmät syvensivät tätä, loistavaa. :D Ihanan yksinkertaista ja samalla kertoo niin paljon.VaU.
Yz
15:25 // 03.04 - 2006
En tiedä. Jäin vain hymyilemään typerästi luettuani tämän.
Osaat kyllä kirjoittaa. :)
Ja Tapulin kanssa samaa mieltä.
wempu
18:05 // 06.04 - 2006
hmm. todella mainio novelli. tässä kun puhutaan jumalasta,helvetistä ja enkeleistä kaiken tuon arkisen keskellä,niin voisi luulla että tulis hirmuinen uskovaisfiilis tästä. mutta ei oikeastaan. vaan sellainen pohtiva olo. kun nuo asiat on ripoteltu sopivasti sinnetänne. eniten pidin noista mietelauseista, ilman niitä tämä olisi tavallinen.
mulle syntyi vahva mielikuva nuoresta joka ei vielä tiedä mitä tehdä, eikä ehkä haluakaan, vaan pohtii pohtimistaan...samaistuin.
tosi kiva tämä :) osaat selvästikin kirjoittaa ;)
sannimato
15:12 // 07.08 - 2007
hei ystäväni. palasin taas lukemaan, kun niin paljon heikottaa. ahdistaa ja kurkkua kuristaa.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!