Kaunokirjallisen työn esitys
Puhuit minut täydeksi.
Kosketit varovasti
- katso, tässä on Otava.
Silittää sormenpäitä
silittää sormenpäillä
silittää varovasti tukkaa ja kuiskata.
Kaikki värit olivat minun.
Sinun harmaa,
sinun ruskea,
kitaransoinnin purppura.
Näytit milloin punastua.
Ristit kätesi selkäni taakse
rukoilit jotakin liian suurta ja hymyilit.
Silloin kun me vielä hymyiltiin.
Työn tiedot
Huominen katoaa tuulen mukana
kuiske
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 34 sanaa» Työ lisätty: 04.04 - 2006» Kommentoitu: 8 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 4 kerta(a)
Tietoa työstä:
Niin. Rakkausrunohan tämä on, niin kuihtunut aihe kuin se onkin.
Kirjoitin tämän pojalle. Pojasta. Tosin niin.
Kyllä me taas hymyillään.
Kommentit
Tapuli
20:17 // 04.04 - 2006
Vau. Pidin tästä, ihanan erilainen rakkausruno. Ensimmäinen lause sai lukemaan loppuun asti, ja hyvin pysyi koossa viimeiseen asti. :) Nytpä en osaa sanoa mitään. :) Pidin tästä vaan paljon. Kiitos.
sininen-maanantai
20:45 // 04.04 - 2006
Kaunis runo, rakkausruno. Herkkä ja rauhallinen tunnelma. Vau :)
uno
20:32 // 05.04 - 2006
Mullaki kävi näin että ko luki alun niin oli pakkoa lukea loppuun asti. kaunis on :)
hennarok
17:20 // 07.04 - 2006
valloittava! "Näytit milloin punastua.", upeasti sanottu. suosikkeihin meni :>
cornelia
14:02 // 29.04 - 2006
Todella söpö ja inspiroiva runo.Selvästikin rakkaus runo.Sanat ja lauseet ovat hyvin valikoituja tähän runoon.Suosikkeihin menee..:)
Sue
12:23 // 01.05 - 2006
ihana, kitaransoinnin purppura :)
siinä näkee ettei mikään, edes rakkausruno ole kuihtunut aihe kun siitä tekee omanlaisensa :)
QED
23:29 // 16.08 - 2006
Sulta tää kirjoittaminen onnistuu. "Silittää sormenpäitä/ silittää sormenpäillä" ja "Näytin milloin punastua", hienoja kohtia molemmat!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!