Kaunokirjallisen työn esitys
’ Nosta minua kunnes vesi tippuu varpaistani lattialle. Kanna minut avosylin nuotiolle, laske sen lämpöisyyteen ja tuudita katseellasi uneen. Anna minulle kaislavene, jolla purjehtia maailman meret, anna minulle rohkeutta nostaa käteni ilmaan ja luovuttaa. Ei sen tarvitse olla verta, ei sen tarvitse olla edes punaista. Hiljaisuus kulkee kuitenkin ylitseni häipyvällä kosketuksella ja minä huokaan. Voi kaunis sinikello, soitathan minulle tiukuasi, anna tuulten koskettaa.’
” Hei älä siinä nuku. Ei ole terveellistä, ei mikään ole enää terveellistä tähän aikaan vuodesta. Ja liikunta parantaa kaiken. Usko nyt, nouse ylös, etten hae naapurin Matildaa ja usuta kimppuusi.”
” Nh. Ei sillä oikeasti ole väliä. Ajattele vähän, aivan kuin jollain levyllä nyt merkitystä olisi.”
” Ei ole merkitystä?”
” Niin, oikeasti se mitä näet, on vain illuusio. Kun pinnistelet, näet että sen takana onkin vain värejä. Hassua, eikö vain?”
” No, nouse nyt silti ylös, oli asialla väliä tai ei. Minä nyt en näe mitään, joten tämä saa luvan kelvata.”
” Ihmiset ovat sitten hassuja. Aina ne vain valittaa jostain, hukkuu omaan turhuuteensa. Onhan se nyt oma tieteenalansa olla rasittava ja taakaksi muille, mutta haluaisin silti olla vahva. Kuvittele nyt, seisot yksin myrskystä myrskyyn ja vain muiden pinnat rapisee.”
” Unelmia tyttöseni, unelmia. Ei kukaan ole enää vahva. Se oli isomummojen ja pappojen alaa. Niiden ainoa elämäntehtävä oli olla vahvoja, mutta ei nykynuorten. Meidän tehtävä on olla hypokriittisiä. Se on jo jotain.”
” Mutta eihän se nyt ole noin. Hautaisitko sinä omat unelmasi vain seurataksesi jotain, mitä telkkarista tulee?”
” Mitä tarkoitat?”
” Jos minä valittaisin ja nauraisin, leikkisin olevani Tarzan, mitä sinä tekisit?”
” Laittaisin pakkohoitoon.”
” Niinpä. Et edes ottaisi selvää, huijasinko minä sinua vai en.”
” Olet kiero.”
” En. Minä vain vihaan lasisia päiviä, niitä jolloin minulla ei ole tekemistä ja valittavat ihmiset ärsyttävät hiljaista, sinikellojen täytteistä päivääni. Aivan kuin minua kiinnostaisi. Todella. Ei se ole tärkeää, miksi siis puhua asiasta kauheasti?”
” Olet naamio. Mikset ikinä riisu itseäsi?”
” Koska ihmiset ovat hysteerisiä. He pelkäävät aina sitä, mikä ei ole edes tullutkaan. Kukaan ei ole onnellinen, vaikka on kaikki tarvittava kasassa.”
” No niin. Kutsun nyt sen Matildan. Sinun on lähdettävä nyt.”
’ Hitaasti kylmä tuuli puhalsi kaislavenettä eteenpäin eikä mikään aalto saatikka Näkki matkaa estänyt. Pieni ulappa muuttui sisämereksi, sisämeri avomereksi ja lopulta ainuttakaan aallonmurtajaa ei näkynyt. ’
Työn tiedot
Maailma
Sasha
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 362 sanaa» Työ lisätty: 05.04 - 2006» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Elikkä tämä työ nyt oli vain tällainen kahden ihmisen keskustelu. Toinen keskustelijoista eivät tiedä mitään, ei haluakaan tietää. Halusin kuvata maailmaa hieman omin silmin, kun kaikkia tuntuu kovasti kiinnostavan aina asiat, jotka itseäni eivät liikuta.
Kommentit
Tapuli
14:36 // 05.04 - 2006
Hmm. NO tässä oli kyllä ihan selvästi hyvä idea, ja sen sai selville hyvin. Jotkin kohdat olivat todella hienoja, varsinkin alku, ja sen takia kannatti lukea loppuun. Jotenkin jätti väghän tyhjäksi, mutta se johtuu varmaan ihan minusta. Kuitenkin kauniita "sanontoja" olit käyttänyt. :)
Lilli
14:41 // 05.04 - 2006
Tämä oli hieno, vaikka ei aina keskustelulta vaikuttanutkaan. Toimisi ihan hyvin vaikka niin ajateltuna, että jokainen kommentti tulee eri ihmisen tai olennon suusta jatkumona sille, mitä aiemmin on sanottu. Itse ainakin kuvittelin sen osaltaan niin, sillä rajoittaminen vuoropuheluksi tekisi tästä niin paljon suppeamman.
reijo
23:06 // 15.07 - 2006
Miksi joitakin kiinnostaa kovin pinnalliset asiat, kuten muoti. Ja miten paljon mielenkiintoisempia ovat ne asiat, mitkä ovat "pinnan alla", kuten "harmaissa huoneissa" tapahtuvat keskustelut. Toisaalta jokaisesta asiasta voi löytää jotain mielenkiintoista, eli kenties ne pinnalliset ihmiset ovat vain niitä jotka pitävät joitakin asioita pinnallisina. Yöärg, sana pinnallinen ärsyttää minua, koska en ymmärrä miksi se on jotenkin ihmistä alentava sana, vaikka kaikki ovat pinnallisia. "Kukaan ei ole onnellinen, vaikka on kaikki tarvittava kasassa.” Näin se tuntuu monella olevan tai sitten vain yksinkertaisesti vaadimme liikoja. Tämmöistä tuli tästä tekstistä mieleeni :)
qpico
22:07 // 11.03 - 2007
Pidin lopusta varsin paljon, se jätti tuon kovin intensiivisen, mihinkään johtamattoman keskustelun kaukaisuuteen! Aluksi tuli jotenkin skitsofreninen tunnelma, kunnes "hahmot" asettuivat aloilleen, mutta se vaan toimi nostattajana loppua ajatellen.. Täytynee paremmalla ajalla lueskella muutkin tekstisi:)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!