Kaunokirjallisen työn esitys
Ei ollut
aamu,
mutta silti
hän heräsi
Itki itselleen kylpyveden
Saippuakuplia
ja
haljenneet
seinät
Säröillä niinkuin sydänkin
Sata
keltaista kumiankkaa
ja
kaiken keskellä
yksinäisyys
Hän voisi hukkua suruunsa
Antaa itsensä vajota
eikä koskaan nousta pintaan.
Työn tiedot
Itki itselleen kylpyveden
sininen-maanantai
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 18 sanaa» Työ lisätty: 05.04 - 2006» Kommentoitu: 23 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 22 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kirjoitettu 010705.
Taisi silloin itkettää vähän enemmänkin.
Kommentit
Lilli
16:23 // 05.04 - 2006
Kovin katkonainen, mutta sitä sentään jatkuvasti, joten sitä voi kutsua hajotetuksi rakenteeksi. Kauniina pidin tätä myös, joskun loppua hieman kliseisenä.
PersonaNonGrata
17:21 // 05.04 - 2006
surullinen runo.. joskus sitä on niin yksin kaikkien niiden ihmisten keskellä. pidän tästä, ei ole minusta kovin hajotettu, aika selkeä tai.. en nyt löydä kuvaavanpaa sanaa.
mansetytto
19:33 // 05.04 - 2006
Mä pidin tästä, sellainen haikean surullinen. tykkäsin noista lauseista väleissa, taitaa mennä suosikkeihin :)
Tapuli
20:35 // 05.04 - 2006
Nuo lauseet tuolla väleissä kivasti hajotti, ja se oli tämän runon kannalta mielestäni vaan positiivista. :) Ihana tuo kumiankka kohta. :D
Tuhimo
14:09 // 03.08 - 2006
koskettava, just soi semmonen lepposa piisiki taustalla niin tuli tippasilmään <3 kiitos! ihana!
Surene
21:02 // 23.01 - 2007
Loppu umpiklishé (kuulostaa kamalalta, mutta en tarkoita sitä niin pahalla), alku kaunista luettavaa. Otsikko uskomattoman ihana. Ei töksähdä, vaikka silläkin tavalla sen olisi voinut muotoilla. Niin, ja paljon kiitosta kommentistasi. :)
codeine
01:11 // 28.01 - 2007
Mun mielestä tää on aivan ihana. Tirautin sulle kunnioituksen kyyneleen!
AngraManyuA
01:51 // 25.02 - 2007
Tämä on hyvä runo, kerrassaan.
"Hän voisi hukkua suruunsa
Antaa itsensä vajota
eikä koskaan nousta pintaan."
-Kohta oli vähän sellainen, mikä ehkä latisti tunnelmaa. Juuri sen umpiklisheisyyden takia, muuten törkeän hieno ja toimiva runo, pidän kyllä kovasti.
Jaxejoo
22:46 // 27.07 - 2007
yks juttu: luin toisen kerran, ajattelin, et: nuo 3 viimeistä riviä ei tarvitsisi olla vinoja, mut viimeinen kyl. siis silleen et toiseks viimeinen ja kolmas viimeinen olis normaalit, viimeinen olis vino, tajusitk? :DDDD
tytt
15:12 // 19.08 - 2007
kaunis ja koskettava, ihana. joo ja minäki sanon vielä tuosta lopusta että hiukka liian kliseinen, mutta tykkään silti paljon :)
emilraket
01:05 // 12.11 - 2007
Aika hiljainen, lopulta ei saavuta mitään, mutta kulkee, mutta minne: kukaan ei turhaan ota henkeensä vettä?
bougainvillea
21:36 // 02.01 - 2008
Kaunis. En muuta sano! Suosikki. Ü Tämä taitaa tulla surullisena mieleen nyt.
Yrf
15:12 // 11.01 - 2008
Sopii hyvin nyt mun mielentilaan, mä tykkään tosi paljon. suosikkeihin ! <:
poope
14:15 // 29.01 - 2008
Lisäsin suosikkeihin. Kauniin yksinkertainen ja tunteita herättävä. Toistan vielä aiempia: loppu oli vähän kulunut, mutta ei häirinnyt pahasti muutoin niin hyvässä runossa.
nemesis
22:15 // 07.05 - 2008
Vou tä oli aikas hyvä, tässä oli tunnetta.
Oli muute eka kirjallisuus työ mitä oon kommentoinu! :o
Ruuua
19:29 // 24.06 - 2008
Kaunis tunnelma; herkkä. Mä pidätin hengitystä lukiessani. Olet kivasti jakanu sanat riveille, muutenkin osaat käyttää sanoja hienosti. ->suosikiks
T3me
16:20 // 03.09 - 2008
Todella hieno, surullinen ja kaihoisa. Kyllä suosikkeihin menee. Toinen asia mistä pidin oli nuo välissä olevat kursiivilla kirjoitetut lausahdukset, mahtava idea sinänsä; yksinkertainen ja toimiva.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!