Kaunokirjallisen työn esitys
Ne punaiset helmet, joita luulit marjoiksi
Ne punaiset helmet, joita luulit marjoiksi
Solmin niitä nahkaisella narulla ketjuun, poimin tylpällä neulalla yksitellen lattioilta. Istun auringon maalamassa säteessä ja kehrään. Kehrään helminauhaa. Kehrään iloja, kehrään suruja. Kehrään kaikki samaan nauhaan.
Kaakaon tahrimissa mukeissa kelluu suruja. Olen murustanut ne sävy sävyyn sisustuksen kanssa ympäri huoneita. Näetkö ne siivottoman sikalätin läpi? Surukellot kelluvat ja kutsut niitä homeeksi. Home on elävää, muistutan. Surut eivät hengitä, eivät enää toteuta itseään.
Löydät punaiset puuhelmeni muovilattialta, pistelet niitä yksitellen suuhun. Et sinä voi syödä niitä, sanon. Ne ovat iloja ja suruja, ei niitä syödä. Niitä kehrätään talteen. Et kuuntele, nielaiset kuuluvasti vastauksen. Lopeta. Minä syön mitä haluan. Syön kaiken olemasta. Syön kaiken nopeasti tuntematta mitään.
Söit kuolemani, söit elämäni, iloni, suruni, kaikki helmeni kerralla. Täytyit niistä ja pyöristyit, ääriäsi myöten.
– Päivää, vieläkö olisi niitä helmiä?
– Valitan, sinulle ei enää tarjoilla.
– Mitä! Eihän minua mikään vaivaa! Helmiä ja sassiin!
– Enpä tiedä, luulen että kannibalismi on tässä maassa kiellettyä.
– Kuinka nyt niin?
– No tehän näytätte aivan helmeltä itsekin.
– Minäkö!
– Te juuri. Katsokaa nyt, käsivartenne kaartuvat puoliympyrän muotoon kun roikotatte niitä ruumiinne sivuilla.
– Kuinka hävytöntä! Minulla on hyvin tuntuva uuma!
– Ei, en sanoisi aivan niin. En sanoisi ollenkaan niin. Itse asiassa, on kyllä jotain mitä voin tarjota.
– Helmiä?
– Ei, ei helmiä. Kas tässä. Oikein hyvää mustaa lakritsinauhaa, olkaa hyvä. Uusinta uutta, suoraan pääkaupungista. Älkää nyt suotta ujostelko, se on vallan maistuvaa.
Niin rengastin sinut iloinesi, suruinesi, eläminesi ja kuoleminesi. Rengastin siihen helminauhaan, jota pidän yöpöydän laatikossa, siihen, joka saa jokaiselle helmelleen ave mariat iltaisin ja hyvänhuomenen suukot aamuisin. Sillä siten olet turvassa, järjestyksessä, omistuksessa.
Laitoksessa.
Ne punaiset helmet, joita luulit marjoiksi
Solmin niitä nahkaisella narulla ketjuun, poimin tylpällä neulalla yksitellen lattioilta. Istun auringon maalamassa säteessä ja kehrään. Kehrään helminauhaa. Kehrään iloja, kehrään suruja. Kehrään kaikki samaan nauhaan.
Kaakaon tahrimissa mukeissa kelluu suruja. Olen murustanut ne sävy sävyyn sisustuksen kanssa ympäri huoneita. Näetkö ne siivottoman sikalätin läpi? Surukellot kelluvat ja kutsut niitä homeeksi. Home on elävää, muistutan. Surut eivät hengitä, eivät enää toteuta itseään.
Löydät punaiset puuhelmeni muovilattialta, pistelet niitä yksitellen suuhun. Et sinä voi syödä niitä, sanon. Ne ovat iloja ja suruja, ei niitä syödä. Niitä kehrätään talteen. Et kuuntele, nielaiset kuuluvasti vastauksen. Lopeta. Minä syön mitä haluan. Syön kaiken olemasta. Syön kaiken nopeasti tuntematta mitään.
Söit kuolemani, söit elämäni, iloni, suruni, kaikki helmeni kerralla. Täytyit niistä ja pyöristyit, ääriäsi myöten.
– Päivää, vieläkö olisi niitä helmiä?
– Valitan, sinulle ei enää tarjoilla.
– Mitä! Eihän minua mikään vaivaa! Helmiä ja sassiin!
– Enpä tiedä, luulen että kannibalismi on tässä maassa kiellettyä.
– Kuinka nyt niin?
– No tehän näytätte aivan helmeltä itsekin.
– Minäkö!
– Te juuri. Katsokaa nyt, käsivartenne kaartuvat puoliympyrän muotoon kun roikotatte niitä ruumiinne sivuilla.
– Kuinka hävytöntä! Minulla on hyvin tuntuva uuma!
– Ei, en sanoisi aivan niin. En sanoisi ollenkaan niin. Itse asiassa, on kyllä jotain mitä voin tarjota.
– Helmiä?
– Ei, ei helmiä. Kas tässä. Oikein hyvää mustaa lakritsinauhaa, olkaa hyvä. Uusinta uutta, suoraan pääkaupungista. Älkää nyt suotta ujostelko, se on vallan maistuvaa.
Niin rengastin sinut iloinesi, suruinesi, eläminesi ja kuoleminesi. Rengastin siihen helminauhaan, jota pidän yöpöydän laatikossa, siihen, joka saa jokaiselle helmelleen ave mariat iltaisin ja hyvänhuomenen suukot aamuisin. Sillä siten olet turvassa, järjestyksessä, omistuksessa.
Laitoksessa.
Työn tiedot
Ne punaiset helmet, joita luulit marjoiksi
Manda
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 265 sanaa» Työ lisätty: 07.04 - 2006» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Figure this one out...
Kommentit
Tapuli
09:11 // 08.04 - 2006
Todella erikoinen. Mutta toimiva tavallaan, pitää vain lukea ajatuksella. Alku oli todella hyvä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!