Kaunokirjallisen työn esitys
Nykyään sanat eivät tule kuin ennen; sormenpäistä ei noru tavuja, näppäimistö jää vaille rytmillistä ravia, mielellä viipyvät unen hanget.
Vain yksi kaijutin on kunnossa ja siitä huokuu värien kettinki. Luunkeltainen laulu rusettina sinisten oksien ympärillä, lyömäsoittimet miltei pajunkissoja. Vibraatto vaipuu kaatosateena sydämeen, muttei gepardi siitä välitä. Se istuu työpöydällä päänsä taitettuna ylevään profiiliin, katselee epätodellisuuden yli bambunoksan sinistä kohtua joka on viinipullo. Kasvin lehvä koskettaa peiliä, jonka uumenissa piilee ikkuna. Kokonainen lumisade liukuu kuin laulussa soiva viulunhuuto kohti maata. Hämärtää.
Soitin kierittää kappaleen uudeksi ja gepardi ajautuu afrikkalaisten sointujen virrassa synapsista toiseen pyrähtäen lopulta henkiin. Savanni sulkee sen auringonlaskun tahraamaan syliinsä. Ikkuna päästää läpi naakan kolean nau'unnan ja ajatus haaksirikkoutuu - tapaus kirjataan lokikirjaan.
Samassa sähkökitaroiden lauma turruttaa värisilmän ja pieni hetki jäljittelee askelta harhaan, mutta se kestää vain lauseen verran ja taas yksi mielen dia nakataan jo katsottujen joukkoon. Sen tilalle räpsähtää kummitustarina autioin äänin.
Nurkassa musta keppihevonen tahtoo pudistaa päätään hiljaa kaulanikamien puutteesta huolimatta. Ruudulle varisee turhia kirjaimia kuin elokuun lopun mätiä omenia. Eivät ne kelpaa edes rastaille, eivät kylmälle maalle, ja lopulta ne tarjotaan talvelle. Selkäpiissä helähtää myöhäinen pakkanen. Kaijutin kertoo lokkien kapinallisesta baletista merituuliin kirjottuna.
Silti ei vieläkään mitään.
Työn tiedot
Luovan tauon loppu
Joiku
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 193 sanaa» Työ lisätty: 12.04 - 2006» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tunnelmakuvaus joka yritti herätellä inspiraatiota. On kulunut liian pitkä aika siitä kun viimeeksi kirjoitin, sormi- ja aivonivelet ruosteessa.
Kommentit
Lilli
15:19 // 12.04 - 2006
Aivan loistavaa, haasteellista lukea yllättävien sanavalintojen ansiosta ja jotakin kieron ristiriitaista paistaa tuotoksen ja sisällön välissä. Ajatuksia, joita voi lukea vaikka niitä ei olekaan puettu sanamuotoon. Ehkä samaa vanhaa, luomisen vaikeudesta, mutta kypsän tuoreessa muodossa. Kirjoitusvirheitä oli pari, pilkkujuttuja ja ihan konkreettinen poisputoaminen "ähkökitaroiden" sanassa.
wempu
15:40 // 12.04 - 2006
miksi lisäsit uudestaan? luin tämän jo viimekerralla ja pidin mielenkiintoisena,en vaan ehtinyt kommentoimaan.
reijo
15:48 // 11.05 - 2006
Pidin tuosta "mielen diasta". Mielestäni tämä oli loistava siinä mielessä, että minulle tuli mieleen omat kaudet jolloin luovuutta ei ole. Silloin tulee sitten lähinnä kirjoiteltua paljon "roskaa" :) Toivottavasti et pahastu jos sanoisin tämän teoksen sanahulluttelua tälläiseksi purkamiseksi, jonka jälkeen voi taas kirjoittaa hieman selkeämmin. Tai miksi pahastuisit, sillä tämä purkauksesi oli sen verran mielipuolisen kuuloinen, että tämä työ on hyvä. :) eipä muuta.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!