Syöpä

Annananna

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 31 sanaa» Työ lisätty: 13.04 - 2006» Kommentoitu: 7 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

.pöh.

Lilli

13:14 // 13.04 - 2006

Masentava pieni runonpätkä. Häiritsee, että käytät pisteitä, muttet isoja alkukirjaimia ja sanojen taivutuksessa on häikkää. Ok, se voi joissain runoissa olla tarkoituksena, mutta mielestäni vain poikkeuksellisesti ja yleisesti ottaen oikeakielisyydestä tulisi pitää huolta. Tämä on kovin tavallisen oloista sanailua. Aiheesta saisi ajan kanssa jotain koskettavampaakin, jotain vähän erilaista.

siili

14:25 // 13.04 - 2006

en ole ikinä oikeen lämmennyt parin rivin runoille. runo on ohi ennenkuin tunnelma kerkiää edes alkaa. jatkoa kiitos.

reijo

15:11 // 13.04 - 2006

Tälläisenä pätkänä tästä tuskin kukaan löytää tarttumapintaa. Voihan tämä päivä olla minunkin viimeiseni. Olisin tehnyt runon "syövän jälkeen". Ja sinne sopisi rivi: Mikään ei ole varmaa, Ehkä tänään alkaa uusinta ottelu. Äh. No onneksi syöpää sairastavista moni paraneekin. Olen siis pitkälti samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa :)

Ceridwen

20:59 // 26.04 - 2006

Katsos tätäkin. Sinänsä viisaita ajatuksia, mutta pidemmällekin voisi jalostaa. Harjoitustyö ei ole koko runo. En siis tiedä, miten monesti tämän olet tehnyt, mutta se näyttää harjoitukselta. Anteeksi. Se on minun mielipiteeni, minun makuni mukaan kirjoitettu. Näin olisi voinut kirjoittaa opettajasikin.
Mutta tässä työssä on paljon hyvää, paljon totuutta. Tunnetta löytyy rivien välistä, sitä vaan enemmän sinne. Ei saisi jättää runoja mädäntymään pöytälaatikkoon kun ne ovat valmiita, pitäisi lukea niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Huomaa siis kuitenkin se asia, että tykkään tästä. Tapanani vain on antaa kritiikkiä, mutta myös sitä positiivista palautetta, kun aihetta löytyy.

"Tämä päivä on loppuelämäsi ensimmäinen"
Tuo lause tuli runoasi lukiessa mieleen. Käytä jos tykkäät. Tavallaan se on kyllä oma ajatukseni, mutta en sano, etteikö kukaan olisi sitä aiemmin ajatellut. Emme voi paljoakaan uutta tähän maailmaan luoda, suurin osa ajatuksista on jo ajateltu, suurin osa tarinoista kerrottu. Voimme vain kierrättää vanhoja teemoja, kenties tietämättämme. Siksipä taide on plagiointia parhaimmillaan ja pahimmillaan.

:)

Haegl

20:49 // 27.04 - 2006

"Tämä päivä on loppuelämäsi ensimmäinen" on valitettavasti jopa kliseeksi saakka käytetty, joten sitä en tuosta vaan käyttäisi... Itse runosta: "Ikävä ei tunnu enää miltään, ei viillotkaan satu." Tämä kohta runossa oli ehkä vakuuttavin sekä asiasisältönsä, että kielikuviensa puolesta. Siitä pidän kovasti. Kun taas lausetta, "Mikään ei ole varmaa, jokainen päivä voi olla viimeisesi." olen kuullut (ja varmasti moni muukin) aivan tarpeeksi. Ottaen huomioon ikäsi, on sinussa paljon potentiaalia runoilijaksi. Vinkkinä voisin sanoa, että mitä enemmän runoja, proosaa ja romaaneja luet ja mitä enemmän kehität sanavarastoasi, sitä parempi sinusta kehittyy kirjoittajana. Jatka samaan malliin!

Elegia

14:00 // 29.08 - 2006

Olen samaa mieltä kuin edellinenkin kommentoija, sinussa on potentiaalia :) Vahvaa, tunnerikasta tekstiä lyhyessä ja ytimekkäässä muodossa.
Pelkkä viiva runon nimenä? Jotenkin en ymmärrä sen yhteyttä runoon.

User268

00:10 // 23.09 - 2007

En osaa ajatella runoja. En vaan saa runoista mitään irti 8< jos nyt saisin vuoden elinaikaa nii oisin aika tyytyväinen... Eipä mulla täällä sen enempää tekemistä varmaan oiskaa. Omalla kohalla tää ei välttämättä toimis koska luultavasti en muuttuis mitenkään vaikka saisin tietää sairastavani pahanlaatuista syöpää. Helppoha se on sanoa...