Kaunokirjallisen työn esitys
Huoneessani oli kukkatapettia, sellaista punaista, ruusuja ja orvokkeja. Minusta kukkatapetti oli kaunis, mutta sinusta se sopi enemmän kesään kuin vuodenaikaan, jolloin kukat kuolivat kylmästä ja niiden tilalle tuli jäätyneet niityt ja hämärä.
Minä revin tapetit pois ja sinä maalasit seinät harmaaksi. Tyhjää ja kovin mitätöntä. Varjomme tanssivat kauniisti seiniä pitkin ja kuolivat sitten pimeään, kun sinä laitoit minut nukkumaan sänkyyn ja asetuit viereeni niin, että kylkemme koskettivat toisiaan ja hengityksesi tuntui kuumana poskeani vasten. En halunnut vastata kuiskattuihin kysymyksiin tai kosketuksiin, kun sormesi kulkivat villisti peiton alla. Ne tuntuivat vääriltä siinä huoneessa, jossa kukkatapetit eivät enää tehneet kauniita kuvia verkkokalvoille.
Niinpä tein valokuvista tauluja tyhjille ja harmaille seinille. Laitoin äidin, isän ja siskot mustiin raameihin ja ystävät punaisiin. Ja kissa sai oman taulun neljännelle seinälle. Sinä nauroit ja kaadoit minut lattialle ja suutelit, mutta minusta oli kovin irstasta tehdä mitään sellaista huoneessa, jossa liian tuttujen ihmisten silmät katsoivat uteliaina ja melkein paheksuen.
Sinä suutuit, käänsit taulut nurinpäin ja hakkasit nyrkillä reikiä seiniin. Minä käskin lopettaa, mutta sinä vain kirosit niitä seiniä, minua ja omituisia tunteitani. Minä pelästyin, itkin ja pyysin anteeksi ja sinä otit minut syliin, suutelit ja napitit paitani auki hitaasti, mutta naapuri kurkki seinästä, huusi rivoja sanoja ja muutakin typerää.
Peitit reiät maalarinteipillä, mutta se teki seinään rumat ääriviivat eikä pitänyt kylmää poissa. Enkä minä saanut nukutuksi, kun oli niin kylmä ja sinä painauduit lujasti selkääni vasten ja yritit vetää villahousuja pois. Minua ahdisti ja siirryin lattialle makaamaan. Sinä katosit hiljaa ryppyisen peiton alle enkä halunnut tietää mitä siellä tapahtui vaan revin salaa harmaata maalia seinistä, ja toivoin, että ennen kesää minä oppisin nukkumaan vieressäsi ja sinä pitämään kukkatapetista.
Työn tiedot
Seiniä
sininen-maanantai
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 268 sanaa» Työ lisätty: 15.04 - 2006» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 3 kerta(a)
Tietoa työstä:
Vuosi 2005.
Kuollutta mielikuvitusta ja pelko siitä, jos en koskaan oppisi nukkumaan vieressäsi.
Kommentit
chagrin
14:19 // 15.04 - 2006
Oih. Tykästyin tähän ihan todella. Enpä ole pitkään aikaan mihinkään tekstiin näin eläytynyt. Minä olin siellä huoneessa, unohdin lukevani. ^^
Tuosta 'verkkokalvokohdasta' vain en hirveästi pitänyt. Ehkäpä liian kliseiseltä kuulostaa tuollainen verkkokalvoille piirtyvä kuva. Mutta no huh, tämä oli kuitenkin aivan loistava. Ja minä tiedän nuo tunteet. :<
Suosikiksi!
Yz
01:26 // 16.04 - 2006
Olen nyt muutaman kerran lukeanut tämän mennen tullen ja aina vain pidän tästä.
Tässä ei kyllä häiritse yhtään mitään. Enkä jaksa valittaa. ^^
Hienoa. *taptaptap*
Aniline
19:36 // 18.04 - 2006
Tykkään kirjoitustyylistäsi!
Tämäkin on hyvä, en tästä keksi mitään parannettavaa. <:
Kukkopoika
19:29 // 18.07 - 2007
voivoi aivan ihanaa. pidän tällaisesta "nopeasta" ja kuvailevasta kerronnasta, ja kirjoitustyylisi: _suorastaan rakastan sitä_! "Sinä katosit hiljaa ryppyisen peiton alle enkä halunnut tietää mitä siellä tapahtui vaan revin salaa harmaata maalia seinistä, ja toivoin, että ennen kesää minä oppisin nukkumaan vieressäsi ja sinä pitämään kukkatapetista." Olen fanisi! *palvoo*
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!