Kun herään, kyyneleeni kastelevat rintakehäsi
Opeta minut uskomaan ihmeisiin
samalla tavoin kuin lapset uskovat kummituksiin
Kohta kaikki on taas hyvin
kun viet minut vanhaan kaupunkiin
ja opetat rakastumaan kuluneisiin lasimaalauksiin
Ja jos vielä jään
tiedän etten sinua omakseni saa
vaikka juoksisimme sateessa bussikatoksen alle kahdestaan
Siksi jatkan keskeneräistä kuvitelmaa
enkä syö iltapalaa
vaan menen hymyillen nukkumaan
Enkä enää aamulla muista nimeäsi.
Kaikenlainen rakentava palaute on oikein tervetullutta.
» Kirjallisuus · Runot
» Julkaistu: 29. kesäkuuta 2012
» Kommentteja: 3
» Suosikkeja: 0
» Katsottu: 139
N0ir
29.6.2012 20:19
Mukavan eheää kerrontaa, jättää hyvän mielen. Arvoitukseksi jäi, onko tosiaan kyse kuvitelmasta vai todellisuudesta, joka vain on jotenkin visainen. Toisaalta tykkään tuosta pienestä tulkinnanvaraisuudesta. Lopetuskappale on ihana.
Vastaus: Kiitos! <:
Valehtelija
29.6.2012 23:34
Tää on jotenkin utuinen ja odottava, toisaalta ihmeen monipuolinen. Oikeasti rakentavan palautteen joudun ehkä jättämään niille, jotka tietävät mistä puhuvat, mutta sen verran osaan sanoa että pidin tästä jollain sellaisella mieleni tasolla, jota en tarpeeksi usein tunnu käyttävän. Hieno on.
Vastaus: Kiitos! <:
Intia
11.10.2012 15:25
Taas upeasti luotu tunnelma. Voisin varmaankin kirjoittaa tuhat kehua jokaiseen runoosi :D
Vastaus: Hihi, kiitoksia! (: