Kaunokirjallisen työn esitys

Sata Saatanaa (ja minut on korruptoitu sittenkin)

Tuhkaterälehtiä ja höyhenoksennusta. Ympäristöni on palasina. Kaikki toiveet eilisestä hukutettu rasva-altaaseen, jossa käristyminen on vain toisiksi pahin asia. Alitajuntajäte. Tajunnanvirta oli aliarvostettua. Merkityksettömyys on loppujen lopuksi se, mikä todella merkitsee. Haha. Turhaakin turhempia lauseita, vain kirjoittamisen ilosta. Mutta niissä piilee totuus, kun osaa katsoa tarpeeksi syvälle. Rivien välit, niistä voi löytyä aarrekätköjä.

Minulta on turha odottaa loogisuutta. Etenkään tänään. Olen vain kasa kipua, vapaus heitettynä nurkkaan tapettuna. Nyljettynä. Itseinho ei ole minua varten, mutta kummasti aistin sen silti oveni takana. Pimpom, ovikello nauraa. Mutta minä en avaa, vaan eristän itseni maailmasta.

Enkä osaa pitää kiinni. En sinusta, en hänestä, en kenestäkään koskaan. Kaikki ihmissuhteet vain väliaikaista kiputilaa, niin minä luulen tänään. Masokisti. Turhan dramaattinen sellainen. Huomionhaku on oiva elämäntapa, mutta yksinäinen. Etenkään kun toiset eivät ymmärrä. Sokeita on hankala saada näkemään minun kantaani, minun väriloistotodellisuuttani. Kuinka meissä kaikissa loistaa tuhansia inspiraatioita, jotka pitää vain osata vangita. Katseessakin voi olla tuhannen toisen voima. Minussa miljoonan. Itserakasta? Ei, osaisit sinäkin jos yrittäisit. Mutta sinä makaat harmaudessa aivan mielelläsi. Ryvet siinä kuin vähä-älyinen koira. Vaikka et sinä ole tyhmä, kyllä me kumpikin sen tiedämme. Olosuhteet ovat suuri tekijä tässä ongelmassa, enkä minä usko niiden katoavan minnekään. Kuten en sinun sokeutesikaan. Maailma teki sen sinulle, mutta olet ainut, joka sen voi poistaa. Yhteiskunta ei vaivaudu, turha luulla. Se korruptoi sinut mielellään vielä pahemmin. Tekee osaksi Gina Tricotin mainosjulisteita ja Ronald McDonaldin hymyä.

Minä olen paha. Niin ne sanovat. Rakastavat sitä kuvausta kiinnitettynä kaulaani. Huono ihminen. Ei moraalia.

Moraali on vain kaava. Se on vain ase toista vastaan. Moraaliton on helppo sana karmivalla kaiulla. Heitetään se päin näköä ja toisesta tehdään irvokas hirviö. Mutta moraali ei tee kenestäkään parempaa. Ei se, että sinulla on kasa jo kokoon kuihtuneita sääntöjä, joita mesoat kovaan ääneen noudattamatta. Kuinka moni meistä julistaakaan oppeja, joita vastaan sotivat? Kuinka monta pettymystä asuukaan niissä?

Minä olen mieluummin ilman. Toimin tarpeeni vallassa. Oman tunteen ja järjen. En yhteiskunnan sanelemien normien. Minä olen vapaa, mutta ei, en ole. Minä tiedostan tanssini marionettina, mutta se ei tee minusta oikeaa tyttöä. Nenä vain kasvaa kasvamistaan. Päähäni takertuneet lauseet, tarpeiksi naamioidut säännöt, kaavat… Hyvä luoja. Tiedostus on vain tuskaväline, rangaistus minulle Suurelta herralta. Mitäs aloit ajattelemaan, nyt saat maksaa karvaan hinnan.

Voi, voi pientä nukkea. Joko jalat katkesivat?

Ja kaula.

KLISEE.


Sata Saatanaa (ja minut on korruptoitu sittenkin)

Belsissa

Tietoa

Alitajuntajäte. Sitä tämä todella on.

» Kirjallisuus · Novellit

» Julkaistu: 5. heinäkuuta 2012

» Kommentteja: 5

» Suosikkeja: 3

» Katsottu: 259


Kommentit

Wolfheart

10.7.2012 23:24

Hienoa tekstiä tosiaan, jo alun...

"Tuhkaterälehtiä ja höyhenoksennusta."

...oli sellainen oksat pois veto. Sulla on sana ja ajatus hallussa, se on hieno yhdistelmä se.

Vastaus: Kiitos!


Riitasointu

26.3.2013 23:47

Komppaan laimeasti edellisiä. Ihania, yllättäviä kielikuvia, jotka saavat jalkapohjat pistelemään - se on aina hyvä merkki. Loistava teksti, suosikkeihin pääsee!

Vastaus: Ihanaa kuulla, että pidit! Suuret kiitokset!


janifilth

13.4.2013 06:47

Kertakaikkisen upea tuo lopetus!

Vastaus: Kiitän!



Lähetä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!