Älä muuta mitään, rakas
Pysy siinä
älä liiku
askelkin voisi olla
askel väärään suuntaan
Toisaalta en halua minäkään
juurtumalla juurtua tähän
pisteeseen jossa todella löysin itseni
sinusta
mutta pelko on osa ihmistä
ja tätä pistettä
meitä
se kuuluu rakkauteen
Toisaalta
en ole valmis vielä
luovuttamaan
asettumaan aloilleni
jotakin suurta täytyy tehdä
juosta vaikka maapallon ympäri
kirjoittaa kirja
ja kolmesataa laulua
kuolemasta
hulluudesta - kansanomaisesti rakkaudesta
siitä mitä minä tunnen
tai ehkei sittenkään
Kyllä minä haluan olla sittenkin
tässä ja nyt
pelkään vain muutosta
kaikki on jo nyt niin
kovin erinlaista
kuin silloin
kun ensimmäisen kerran
kiusoitellen näykit korvaani
Siitä tähän
olemme tulleet pitkän matkan
yhdessä hujauksessa
se meni kuin sitä
ei olisi koskaan ollutkaan
Nyt me lyömme toisiamme
sanoilla
niin kuin ukkospilvet toisiaan
salamoin
Tuhannesti se on jo sanottu
mutta kyllä minä edelleen uskon siihen
että tämänkin myrskyn jälkeen
taas paistaa
mutta älä sinä muutu
vaan muututaan me
yhdessä
vain siten me voimme olla
ottamasta askeltakaan
väärään suuntaan
Pitkästä aikaa oikeasti jotain inspiraatiota.
Muokattu 6 kertaa, viimeksi 28.07.2012 14:55.
» Kirjallisuus · Runot
» Julkaistu: 28. heinäkuuta 2012
» Kommentteja: 1
» Suosikkeja: 1
» Katsottu: 219
Speranza
29.7.2012 01:02
Vaikuttavaa, miten paljon runon ulkoasulla pystyy luomaan tunnetta, pelkästää erilaiset korostukset tekevät tästä hyvän.
Aivan kuin tuossa alleviivatussa säkeistössä todella juostaisiin maapallon ympäri ja vain hiekkatie näkyy jalkojen alla, ja sen jälkeen pysähdytään, hengähdetään, nostetaan katse ja ajatellaan uudestaan tilannetta. Kursivoitu kohta tuo mieleen hitaan kävelyn ja varman ajatuksen, jonka päättää vahvat painavat askeleet ja todella päättäväinen katse.
Vastaus: Kiitos!!