Kaunokirjallisen työn esitys

Enkeliluinen

kun jokainen suupala pitää harkita tarkoin minä pelkään,
etteivät hennot hartiasi jaksa enää kannatella päätäsi


Enkeliluinen

surukukkanen

Tietoa

Turhuutta lienee ystävä, joka on paikalla. Ei kuitenkaan osaa tehdä mitään auttaakseen. Niin heikko on ihminen hädän hetkellä.

» Kirjallisuus · Runot

» Julkaistu: 4. elokuuta 2012

» Kommentteja: 3

» Suosikkeja: 1

» Katsottu: 170


Kommentit

salaisuus

4.8.2012 21:16

Ajatus heräsi.. Surutti vähän, lensi pois.. Ihana nimi...

Vastaus: Kiitos :)


mmmaarya

6.8.2012 09:43

Kaunis runo tärkeästä aiheesta. Pidin tästä kovasti.

Vastaus: Kiitos :)


N0ir

22.8.2012 12:42

oi kuinka kaunis ja oivaltavasti ajateltu. jälleen kerran vain kaksi riviä riittää luomaan hienon tunnelman ja jännitteen.

Vastaus: Kiitos. Aihe on hyvin läheinen ja arka. Mitä sitä turhalla sanahelinällä pilaamaan, kun lyhyestikin voi asian ilmaista.



Lähetä kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!