Kaunokirjallisen työn esitys
Last song.
Ilta oli kauneimmillaan. Aurinko ei ollut vielä ehtinyt mennä ja vieno tuuli sai hiuksiini sidotun hunnun aaltoilemaan kauniisti. Puristin lämmintä kättä omassani ja annoin Tommyn vahvan käsivarren kiertyä yhä lujemmin suojakseni. Vaaleansininen mekkoni verhosi laihaa ruumistani ja pitkät hiukseni riemuitsivat vapaina. Tommy oli pukeutunut valkoisiin ja näytti tavallistakin enemmän enkeliltä illan viimeisten auringonsäteiden tanssiessa vaaleissa hiuksissaan ja silmiensä loistaessa puhdasta iloa. Painoin pääni hänen rintakehäänsä vasten ja kuiskasin hiljaa jotain hellää.
Pitkä ruoho kutitti sääriäni ja Tommy nyppäisi maasta yhden korren, jolla sitten siveli kaulaani hymyillen lapsekkaasti, silmät tuikkien. Nauroin helisevää nauruani ja nappasin ruohon huulteni väliin ja Tommy luovutti leikkikalunsa minulle. Kun olin sylkenyt ruohon pois, poika nappasi minut pitkään suudelmaan, jonka aikana aurinko ehti piiloutua läheisen vuoren toiselle puolen jättäen kaiken meitä ympäröivän hämärän peittoon.
Tuuli alkoi nousta. Se viuhui ohi puuskittain, vihaisesti. Ei, se oli hätääntynyt. Aivan kuin se olisi yrittänyt varoittaa jostain. Minun tuli kylmä siinä kukkulan laella istuessamme ja Tommykin tärisi hieman. Muutaman kymmenen metrin päässä oli kallionkieleke ja sieltä avautui näköala suureen koskeen, jonka toisella puolen asuimme. Kielekkeeltä vastapuolelle oli viritetty silta, jota pitkin pääsisimme kotiin. Tommy nosti minut ylös ja kiersi molemmat kätensä ympärilleni. Alkoi olla todella kylmä ja tuuli melkein repi hunnun päästäni.
Kohta ohitsemme vilahti jotain mustaa. Tarrasin kiinni Tommyn käsivarteen ja hengitykseni koveni. ”Mikä se oli?” Tommy henkäisi ja silitteli hiljaa olkapäätäni kuin rauhoitellen minua. Pudistelin päätäni ja vilkuilin rauhattomasti ympärilleni. Kieleke oli enää kymmenen metrin päässä ja kosken kohina kuului jo selvästi tuulen yli. ”Rakastan sinua”, kuiskasin nopeasti Tommyn korvaan.
Yhtäkkiä Tommy oli poissa. Kosketus iholtani häipyi kuin tuhka tuuleen ja jätti jälkeensä tuulen viiltämät pintahaavat. Kohta näin, kuinka kaksi tummiin pukeutunutta hahmoa kieputtivat Tommya otteessaan nauraen ilkeästi ja kuulin Tommyn avunhuudot. Yritin juosta hahmoja kohti, mutta aina ottaessani askeleen heitä kohti, he vaihtoivat paikkaa. Kyyneleet kihosivat silmiini ja pakokauhu mielessäni heräsi ilkeänä aavistuksena. Mustat, pahat ajatukset veivät Tommya.
Sitten oli hiljaista. Hahmot ja Tommy olivat poissa ja tuuli tyyntyi. Vain kosken tasainen jylinä kantautui yhä korviini rahisevan hengitykseni kanssa. Yksi toisensa jälkeen suolaiset pisarat tipahtelivat siniselle helmalleni ja tekivät siitä laikukkaan kesäyön harmautta vasten.
Kohta tunsin kipeän iskun takaraivossani. Kaaduin vatsalleni maahan ja ehdin vain jotenkuten ottaa itseni käsillä vastaan. Samassa joku tarttui hiuksiini ja heitti minut kyljelleni kielekkeen reunalle. Tummat hahmot nousivat esiin ja astuivat eteeni virnistellen uhkaavina. He loivat synkät katseensa alas, enkä voinut olla tekemättä samoin. Alhaalla, paljon alempana makasi pieni, verinen mytty täysin liikkumattomana raajat joka suuntaan osoittaen leveällä, vedestä esiin pistävällä kivellä. Kyyneleet tipahtelivat suoraan alaspäin yhtenä norona ja nostin palavan katseeni kahteen mustaan hahmoon edessäni.
Yhtäkkiä ne kuitenkin katosivat. Tuuli nousi taas ja veti minut ylös ja kauemmas reunasta. Tuijotin hetken eteeni. Pahat ajatukset.. Ne tappoivat.. Olin vähällä lysähtää polvilleni, mutta tuuli oli toista mieltä. Se patisti minua pitämään itseni pystyssä ja yritti parhaansa mukaan auttaa minua eteenpäin, karkuun. Hitaasti otin varovaisia askelia kuin jäätä tunnustellen. Tuntui, kuin maa olisi voinut pettää alta ja nielaista minut syvään hautaansa. Itse asiassa, toivoin niin.
Ilkeänä kaikuva nauru kantautui korviini ja julmat kourat puristivat yhtäkkiä ranteitani kuin yrittäen murtaa ne. Huusin kivusta ja tummat pirut käänsivät minut ympäri. Ne vetivät minua kohti reunaa, aivan kuin vain leikkien kanssani. Ne nauttivat saadessaan minut itkemään, ne raapivat käsivarsiani ja kaulaani nuollen huuliaan ja pyörittäen silmiään ympäri. Niiden silmien valkoisuus syöpyi omille verkkokalvoilleni ja melkein pyörryin.
Kohta mätkähdin maahan vatsalleni ja tällä kertaa en saanut otettua itseäni vastaan. Happi katosi keuhkoistani ja haukoin henkeä hyvän tovin. Hahmot istuivat maassa ja seurasivat kitumistani totisina. Ne katsoivat minua kuin kaksi pikkulasta ja hetken tunsin jotain lämmintä. Pirut kuitenkin huomasivat sen ja raapaisivat poskeeni syvän viillon valuttaen kaiken lämmön kehostani vereni myötä. Makasin hiljaa, itkien katkonaista itkua.
Sisälleni pakkautunut viha huusi päästä ulos. Kaikki se epätietoisuus, joka minut oli tapahtumien mukana vallannut, pyrki päästä ilmaan ja kuin uutta voimaa saaneena nousin polvilleni ja huusin. Huusin kaiken muun unohtaen ja itkuni lakkasi hetkeksi. Sekunnin murto-osan ajan tunsin jopa olevani kotona Tommyn kanssa ja suutelevani häntä.
Kun paikka hiljeni, hahmot olivat taas tiessään. Hämärä oli yhä paksumpaa ja ilma tiivistyi ympärilleni. Jokin kosketti tervettä poskeani ja käänsin pääni nopealla liikkeellä. Eteeni avautuivat Tommyn kalpeat kasvot. Hänen kätensä oli kuolemankylmä ja kehonsa liian laiha. Kuitenkin, noissa silmissä paloi yhä ja se riitti minulle. ”Tommy..”, kuiskasin ja tarrauduin hänen kehoonsa tuntien hänen käsivartensa jälleen ympärilläni pitämässä minua koossa. Kylmät huulet koskettivat päälakeani ja hiljainen, hellä kuiskaus saavutti korvani: ”Minäkin rakastan sinua.”
Huomasin halaavani ilmaa. Harhakuvaa.. Tommy oli ollut vain harhakuvaa. Puristin ilmaa sylissäni ja nousin seisomaan. Edessäni häilyivät taas ne tummat hahmot ilkkuen ja nauraen menetykselleni. Puristin käteni nyrkkiin ja tuntui, kuin kaikki viha ei olisikaan päässyt ulos. Sitä oli tullut lisää. Se kihisi sisässäni ja ohimoni suorastaan tykyttivät sitä turhautuneisuutta ja epätoivon tunnetta. Julman huudon säestämänä hyppäsin hahmoja kohti lyöden niitä minkä kykenin.
Huntuni repäistiin irti ja hiuksiini tartuttiin. Toinen piruista ehti yllättää minut ja olin taas polvillani maassa pidellen päätäni. Toinen hahmo tarttui vasempaan, toinen oikeaan käteeni ja veti ne suoriksi eteeni. Ranteeni ne käänsivät ylöspäin ja mekon pitkät hihat ne repivät irti. Tuijotin kauhuissani, kuinka ne kaivoivat varjoistaan veitset ja asettivat ne ranteilleni. En saattanut liikkua ollenkaan terän painautuessa iholleni ja repiessä siistit ja syvät viillot käsiini.
Vereni suihkusi kasvoilleni ja kirveli silmiäni. Käsiäni poltti ja kipu melkein lamaannutti minut. Pian tunnottomuus kuitenkin tuli ja näin kaiken kuin hidastetun filmin. Kaaduin kielekkeen reunalle. En kuitenkaan tarpeeksi lähelle voidakseni kierähtää yli ja tipahtaa Tommyn luo, jäin siihen välille. Toinen käteni lojui velttona reunan yli, toinen oli mytyssä kehoni alla. Raskas hengitykseni harveni ja veren tulo alkoi hidastua. Ohut noro valui kielekkeeltä alas Tommyn poskelle.
Tuuli sulki silmäni ja pahat ajatukset valtasivat kehoni.
Ilta oli kauneimmillaan. Aurinko ei ollut vielä ehtinyt mennä ja vieno tuuli sai hiuksiini sidotun hunnun aaltoilemaan kauniisti. Puristin lämmintä kättä omassani ja annoin Tommyn vahvan käsivarren kiertyä yhä lujemmin suojakseni. Vaaleansininen mekkoni verhosi laihaa ruumistani ja pitkät hiukseni riemuitsivat vapaina. Tommy oli pukeutunut valkoisiin ja näytti tavallistakin enemmän enkeliltä illan viimeisten auringonsäteiden tanssiessa vaaleissa hiuksissaan ja silmiensä loistaessa puhdasta iloa. Painoin pääni hänen rintakehäänsä vasten ja kuiskasin hiljaa jotain hellää.
Pitkä ruoho kutitti sääriäni ja Tommy nyppäisi maasta yhden korren, jolla sitten siveli kaulaani hymyillen lapsekkaasti, silmät tuikkien. Nauroin helisevää nauruani ja nappasin ruohon huulteni väliin ja Tommy luovutti leikkikalunsa minulle. Kun olin sylkenyt ruohon pois, poika nappasi minut pitkään suudelmaan, jonka aikana aurinko ehti piiloutua läheisen vuoren toiselle puolen jättäen kaiken meitä ympäröivän hämärän peittoon.
Tuuli alkoi nousta. Se viuhui ohi puuskittain, vihaisesti. Ei, se oli hätääntynyt. Aivan kuin se olisi yrittänyt varoittaa jostain. Minun tuli kylmä siinä kukkulan laella istuessamme ja Tommykin tärisi hieman. Muutaman kymmenen metrin päässä oli kallionkieleke ja sieltä avautui näköala suureen koskeen, jonka toisella puolen asuimme. Kielekkeeltä vastapuolelle oli viritetty silta, jota pitkin pääsisimme kotiin. Tommy nosti minut ylös ja kiersi molemmat kätensä ympärilleni. Alkoi olla todella kylmä ja tuuli melkein repi hunnun päästäni.
Kohta ohitsemme vilahti jotain mustaa. Tarrasin kiinni Tommyn käsivarteen ja hengitykseni koveni. ”Mikä se oli?” Tommy henkäisi ja silitteli hiljaa olkapäätäni kuin rauhoitellen minua. Pudistelin päätäni ja vilkuilin rauhattomasti ympärilleni. Kieleke oli enää kymmenen metrin päässä ja kosken kohina kuului jo selvästi tuulen yli. ”Rakastan sinua”, kuiskasin nopeasti Tommyn korvaan.
Yhtäkkiä Tommy oli poissa. Kosketus iholtani häipyi kuin tuhka tuuleen ja jätti jälkeensä tuulen viiltämät pintahaavat. Kohta näin, kuinka kaksi tummiin pukeutunutta hahmoa kieputtivat Tommya otteessaan nauraen ilkeästi ja kuulin Tommyn avunhuudot. Yritin juosta hahmoja kohti, mutta aina ottaessani askeleen heitä kohti, he vaihtoivat paikkaa. Kyyneleet kihosivat silmiini ja pakokauhu mielessäni heräsi ilkeänä aavistuksena. Mustat, pahat ajatukset veivät Tommya.
Sitten oli hiljaista. Hahmot ja Tommy olivat poissa ja tuuli tyyntyi. Vain kosken tasainen jylinä kantautui yhä korviini rahisevan hengitykseni kanssa. Yksi toisensa jälkeen suolaiset pisarat tipahtelivat siniselle helmalleni ja tekivät siitä laikukkaan kesäyön harmautta vasten.
Kohta tunsin kipeän iskun takaraivossani. Kaaduin vatsalleni maahan ja ehdin vain jotenkuten ottaa itseni käsillä vastaan. Samassa joku tarttui hiuksiini ja heitti minut kyljelleni kielekkeen reunalle. Tummat hahmot nousivat esiin ja astuivat eteeni virnistellen uhkaavina. He loivat synkät katseensa alas, enkä voinut olla tekemättä samoin. Alhaalla, paljon alempana makasi pieni, verinen mytty täysin liikkumattomana raajat joka suuntaan osoittaen leveällä, vedestä esiin pistävällä kivellä. Kyyneleet tipahtelivat suoraan alaspäin yhtenä norona ja nostin palavan katseeni kahteen mustaan hahmoon edessäni.
Yhtäkkiä ne kuitenkin katosivat. Tuuli nousi taas ja veti minut ylös ja kauemmas reunasta. Tuijotin hetken eteeni. Pahat ajatukset.. Ne tappoivat.. Olin vähällä lysähtää polvilleni, mutta tuuli oli toista mieltä. Se patisti minua pitämään itseni pystyssä ja yritti parhaansa mukaan auttaa minua eteenpäin, karkuun. Hitaasti otin varovaisia askelia kuin jäätä tunnustellen. Tuntui, kuin maa olisi voinut pettää alta ja nielaista minut syvään hautaansa. Itse asiassa, toivoin niin.
Ilkeänä kaikuva nauru kantautui korviini ja julmat kourat puristivat yhtäkkiä ranteitani kuin yrittäen murtaa ne. Huusin kivusta ja tummat pirut käänsivät minut ympäri. Ne vetivät minua kohti reunaa, aivan kuin vain leikkien kanssani. Ne nauttivat saadessaan minut itkemään, ne raapivat käsivarsiani ja kaulaani nuollen huuliaan ja pyörittäen silmiään ympäri. Niiden silmien valkoisuus syöpyi omille verkkokalvoilleni ja melkein pyörryin.
Kohta mätkähdin maahan vatsalleni ja tällä kertaa en saanut otettua itseäni vastaan. Happi katosi keuhkoistani ja haukoin henkeä hyvän tovin. Hahmot istuivat maassa ja seurasivat kitumistani totisina. Ne katsoivat minua kuin kaksi pikkulasta ja hetken tunsin jotain lämmintä. Pirut kuitenkin huomasivat sen ja raapaisivat poskeeni syvän viillon valuttaen kaiken lämmön kehostani vereni myötä. Makasin hiljaa, itkien katkonaista itkua.
Sisälleni pakkautunut viha huusi päästä ulos. Kaikki se epätietoisuus, joka minut oli tapahtumien mukana vallannut, pyrki päästä ilmaan ja kuin uutta voimaa saaneena nousin polvilleni ja huusin. Huusin kaiken muun unohtaen ja itkuni lakkasi hetkeksi. Sekunnin murto-osan ajan tunsin jopa olevani kotona Tommyn kanssa ja suutelevani häntä.
Kun paikka hiljeni, hahmot olivat taas tiessään. Hämärä oli yhä paksumpaa ja ilma tiivistyi ympärilleni. Jokin kosketti tervettä poskeani ja käänsin pääni nopealla liikkeellä. Eteeni avautuivat Tommyn kalpeat kasvot. Hänen kätensä oli kuolemankylmä ja kehonsa liian laiha. Kuitenkin, noissa silmissä paloi yhä ja se riitti minulle. ”Tommy..”, kuiskasin ja tarrauduin hänen kehoonsa tuntien hänen käsivartensa jälleen ympärilläni pitämässä minua koossa. Kylmät huulet koskettivat päälakeani ja hiljainen, hellä kuiskaus saavutti korvani: ”Minäkin rakastan sinua.”
Huomasin halaavani ilmaa. Harhakuvaa.. Tommy oli ollut vain harhakuvaa. Puristin ilmaa sylissäni ja nousin seisomaan. Edessäni häilyivät taas ne tummat hahmot ilkkuen ja nauraen menetykselleni. Puristin käteni nyrkkiin ja tuntui, kuin kaikki viha ei olisikaan päässyt ulos. Sitä oli tullut lisää. Se kihisi sisässäni ja ohimoni suorastaan tykyttivät sitä turhautuneisuutta ja epätoivon tunnetta. Julman huudon säestämänä hyppäsin hahmoja kohti lyöden niitä minkä kykenin.
Huntuni repäistiin irti ja hiuksiini tartuttiin. Toinen piruista ehti yllättää minut ja olin taas polvillani maassa pidellen päätäni. Toinen hahmo tarttui vasempaan, toinen oikeaan käteeni ja veti ne suoriksi eteeni. Ranteeni ne käänsivät ylöspäin ja mekon pitkät hihat ne repivät irti. Tuijotin kauhuissani, kuinka ne kaivoivat varjoistaan veitset ja asettivat ne ranteilleni. En saattanut liikkua ollenkaan terän painautuessa iholleni ja repiessä siistit ja syvät viillot käsiini.
Vereni suihkusi kasvoilleni ja kirveli silmiäni. Käsiäni poltti ja kipu melkein lamaannutti minut. Pian tunnottomuus kuitenkin tuli ja näin kaiken kuin hidastetun filmin. Kaaduin kielekkeen reunalle. En kuitenkaan tarpeeksi lähelle voidakseni kierähtää yli ja tipahtaa Tommyn luo, jäin siihen välille. Toinen käteni lojui velttona reunan yli, toinen oli mytyssä kehoni alla. Raskas hengitykseni harveni ja veren tulo alkoi hidastua. Ohut noro valui kielekkeeltä alas Tommyn poskelle.
Tuuli sulki silmäni ja pahat ajatukset valtasivat kehoni.
Työn tiedot
Last song.
Kiriyama
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 929 sanaa» Työ lisätty: 08.05 - 2006» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kuuntelin Gacktin Last song kappaletta silmät suljettuina, täysin omissa ajatuksissani ja nuo tapahtumat kulkivat yhtäkkiä mielessäni täysin selvinä.
Tarinahan itsessään on tylsä ja näin, mutta Last songin minulle aiheuttamat tunteet ja ajatukset ovat nyt enemmän esillä.
Kommentit
Accoth
11:05 // 09.05 - 2006
tarina tempasi mukaan piti uhrata tuntityöskentelyaikaa lukeakseen tarinan loppuun kerrallaan.. erittäin hyvä hienoa työtä. pystyin kuvittelemaan tarinan päässäni samalla kun luin
rebeccah
19:10 // 09.05 - 2006
se tosiaan tempaisi mukanaan... mie kun en yleensä paljoo lue tääl mut otin vaa ihan sattumanvaraisesti jonkun tekstin ja se nyt sattui olemaan tämä.. se on tosi hieno enkä mie kyl sanois että tylsä :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!