Kaunokirjallisen työn esitys

Enkeliksi

I

Hukuin syksyn ensimmäiseen sateeseen,
koska et pitänyt minusta kiinni, äiti.
Et koskaan sanonut, mutta rakastithan sinä.
Pidin kiinni luideni murskautuessa,
toivoin, että saan vielä varastetun hetken.
Mutta sinulla oli kiire taivaaseen.


II

Kun oli niin paha olla, etteivät sadutkaan auttanut
otit minut syliisi ja lauloit aina sen saman kappaleen.
Siitä enkelistä, joka löysi kotiinsa läpi kivisen polun.

Vuosia myöhemmin ei ollut enää satuja tai sinua,
oli vain niin paha olla.
Eikä ihana enkeli vienyt takaisin kotiin.


III

Synnyit ensimmäisten muuttolintujen laulaessa,
silitin päätäsi ja painoin poskeni pehmeään vatsaasi,
lupasin näyttää maailmanpyörästä leikkikenttäsi.
Sinisten syyskukkien paetessa hallaa
annoin viimeisen iltasuukon kylmenneelle otsallesi.


IV

Minä jaksoin niin pienen matkaa
ihmetellä kaikkea kauneutta.
Rakensin köydestä sillan,
joka vei kauas pois,
kun jalkani väsyivät kulkemaan.

V

Joskus halusin olla kuin ne kiiltokuvien enkelit,
jotka hohtivat puhtautta ja viattomuutta.
Mutta jo koulun alkaessa suuni puhui rumia,
kädet kirjoittivat horjuvin kirjaimin kuolemasta
ja luut murtuivat kokeillessani kantavatko siipeni
kerrostalon seitsemännestä kerroksesta katukivetykseen.

Työn tiedot

Enkeliksi

Tristis

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 125 sanaa» Työ lisätty: 13.05 - 2006» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 3 kerta(a)

Tietoa työstä:

Joskus minun täytyi kirjoittaa itseni talojen seiniin ja revittyihin kuitteihin.

Kommentit

amelia__

21:31 // 13.05 - 2006

oo, lähipäivinä oon lukenu täältä näitä runoja ja oon oikeen odottanu jotain joka saa jotain ajatusta päähäni. tämä sai monta ja pisti oikein miettimään. kiitos siitä. ihan totta kaipasin jotain hyvää tekstiä. tämä oli sitä. kaunista, erittäin.

reijo

09:19 // 29.05 - 2006

Jo viidessä runossakin on joskus vaikeata saavuttaa yhtenäisyys, mutta tässä se säilyi hyvin. Joskin runot etenivät mielestäni hieman liian hitaasti. "Mutta jo koulun alkaessa suuni puhui rumia", Voi ei. Näin käynee joskus minun joskus mahdollisesti tulevalle lapselleni myös :) pitää yrittää edes, että hän ilmaisisi itseään mahdollisimman laajalla sanavarastolla. Eikä aloittaisi ja lopettaisi päiväänsä sanoihin: -Voi vittu.

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!