Kaunokirjallisen työn esitys
unohdin jälleen mitä ajattelin hetki sitten
katselen vierestä kuinka putoat hiljakseen
pelkään, että kohta muistan työntäneeni vauhtia
pienenä kieleni tarttui kylmään metalli-vetoketjuun
silti oli pakko kokeilla aina vain uudelleen
mikä ei tapa se jättää kitumaan
lievää aivotärähdystä koko tähän astinen elämä
vaikkei tietenkään muista kun kysytään
ajatuksen kolmannellatoista tasolla ruuhkaa
ne punaiset sienet olivatkin myrkyllisiä
vatsahuuhtelun kautta huoneen nurkkaan tärisemään
itsetuhoisuus alkoi jossain apupyörien jälkeen
hassua, vaikken ole nauranut aikoihin
millekään muulle kuin epäonnistuneelle elämälleni
Työn tiedot
Muistikuvia
SuicideInWonderland
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 62 sanaa» Työ lisätty: 14.05 - 2006» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 4 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tuletko katsomaan mua jos lupaan että unohdan kaiken?
Kommentit
Myrskytuuli
15:48 // 14.05 - 2006
hienon vahvaa tekstiä. vaikka itse teen aina näin kuin sinäkin, että aloitan virkkeen pienellä alkukirjaimella, silti se häiritsee.:D oma tavat häiritsevät eniten, niihän sanotaan. runossa on hyvää johdatusta ja päättyykin hyvä, joitakin heikompia kohtia, mutta vaikeaa onkin luoda tasavahvaa runoa ilman että se kuulostaa tylsältä. lyhyesti sanottuna, pidän tästä.
StYllebad
16:07 // 14.05 - 2006
Herranjestas, että oli voimakasta tekstiä.
Jokainen lause oli kuin pieni nyrkki, joka halusi hakata mut kumoon. Otti kiinni sormenpäästä ja vei mut täysin mukanaan.
Pidin todellakin, onnistunut kokonaisuus kaikkine vaiheineen. :)
Graveheart
00:17 // 21.05 - 2006
Vaikka niin kovin vähän arvostan suomalaista runoutta, silti tämän kohdalla pitää tehdä poikkeus ja todeta, että tämä runo on todella hyvin onnistunut.
Olen täysin samaa mieltä mitä StYllebad jo sanoi noiden lauseiden voimasta. Niissä on ihan uskomaton lataus ja niiden avulla runon tunnelma on jotenkin niin ihastuttavan katkera, ei kuitenkaan liioiteltu niin että se kuulostaisi naurettavalta. Minustakin runoissa lause on voimakkain silloin, kun se ei pääty mihinkään välimerkkiin. Esimerkiksi pisteet jokaisen säkeistön perässä ovat kuin pieniä syöpäläisiä, jotka olisivat nakertaneet ainakin tämän runon tunnelmaa aika pahasti.
Taso on niin korkea, että tämä teos ansaitsee suosikin.
Elegia
20:32 // 20.07 - 2006
Olipa todellakin rankkaa tekstiä, kuitenkaan olematta kovin rankkaa kieltä, ymmärtänet mitä tarkoitan. Kuvaavia ja värikkäitä kielikuvia ja sanoja. Erityisesti kiinnitin huomiota vanhan sananlaskun(?) uudelleen versiointiin "mikä ei tapa se jättää kitumaan ". Kyynisyyttä ja mieltä raastavaa realismia, niistä on tämä runo tehty. Ja se iskee todellakin, kovaa. Pidän erittäin paljon :)
Pienenä miinuksena mainitsisin nuo isojen kirjaimien ja pisteiden puutteen. Olen kuitenkin sen verran äidinkielen ystävä, että se väistämättä häiritsee. Se on kuitenkin vain hyvin, hyvin pieni miinus :)
lauratar
19:49 // 06.06 - 2007
Upeeta tekstiä.
"pelkään, että kohta muistan työntäneeni vauhtia ",vau!
Koskettava, tässä on hyvä idea ja kivasti toteutettu.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!