Kaunokirjallisen työn esitys
Chimera pohti tekstissään "Ajatuksia suomalaisuudesta" maamme kansainvälisyyttä, mainettamme ulkomailla sekä yleistä perussuomalaista. Hän esitti sen ryyppäävänä, masennukseen vaipuneena Reiskana. Olemmeko me muka sellaisia?
Ongelmia on kaikissa valtioissa enkä näe suomalaisia sen murteellisempina kuin muitakaan kansoja. Jos pohdimme muun muassa itänaapuriamme tai Afrikan köyhiä maita, uskon, että sieltä sitä epätoivoa löytyy paljon enemmän kuin meiltä Suomesta. Suomessa asiat ovat hyvin - kaikilla on taattu toimeentulo ja kansalaisilla menee keskimäärin hyvin taloudellisesti. Tasa-arvo kukoistaa. En väitä, että Suomessa kaikilla olisi asiat hyvin; sehän ei ole koskaan mahdollista, mutta meillä siihen on paremmat edellytykset kuin maissa, joissa taudit riepottelevat ihmisiä. Rohkenen jopa väittää, että meillä asiat saattavat olla jopa liian hyvin. Kun ongelmia ei ole, niitä tehdään keinotekoisesti, koska muuten elämä olisi tylsää.
Antakaa Afrikan lapselle ämpärillinen vettä ja muutama leipä ja hän muistaa koko loppu elämänsä, kuinka jalomielinen olit häntä kohtaan. Siellä ihmisillä on oikeita ongelmia. En ala paasata nyt siitä, pitäisikö meidän auttaa noita lapsia vai ei, vaan koetan valaista sitä, kuinka paljon meillä on aihetta murehtia. Afrikkalainen huolii siitä, riittääkö pyydystetystä riistasta ruokaa yhteisölle tarpeeksi pitkäksi aikaa ja montako kämmenellistä vettä jokaiselle riittää vettä viikossa, jotta kaikki saavat juoda.
Kun suomalaiselta kysytään, onko hänellä ongelmia, hän saa aikaan kunnon luettelon siitä, kuinka auto on reistaillut jo vähän aikaa ja kuinka mökin puutarhaa ei voida mitenkään saada kesäkuntoon, ennen kuin se pitäisi esitellä kylään tuleville sukulaisille. Kun ihmisillä on varaa murehtia tällaisista asioista, tilanne on jo erittäin hyvä.
Ryyppääminen yhdistetään usein suomalaisuuteen, mutta mitä saksalaiset ja britanialaiset sitten tekevät? Alkoholi on yleinen huumausaihe ympäri maailmaa emmekä me ole ainoita, jotka sitä käyttävät hieman runsaan puoleisesti. Tanskassa vieraillessani sikäläiset nuoret tuntuivat ottavan jopa loukkauksena, kun sanoin suomalaisten juovan paljon. He olivat ilmeisesti itse tottuneet olemaan ne, joita leimataan alkoholisteiksi. Tanskassa kuusitoistavuotias saa ostaa jo mitä tahansa alkoholijuomaa, prosenteista viis, ja viinojakin myydään normaalissa elintarvikekaupassa. (Se käytännössä tarkoittaa, että jo neljätoistavuotiaille myydään estotta alkoholia ja se todellakin näkyi katukuvassa). Siinä missä Suomessa R-kioskin tiskin takaseinä on täynnänsä erilaisia tupakkamerkkejä, siellä se oli täytetty erilaisin juomin. Me olemme tässä vielä amatöörejä. Tanskalaiset nuoret järjestivät meille myös bileet, jotta voisimme tutustua heidän juomakulttuuriinsa. Mitään suuria eroja en tällöin havainnut. He ehkä aloittelivat hieman nopeammin. En usko, että tällaisista kansallisista leimoista huolimatta juomisessa loppujen lopuksi on paljoakaan eroa.
"Että tekisi mieli muuttaa jonnekin Etelä-Eurooppaan jossa nainen on naisellinen ja seksikäs nainen eikä mikään helkutin yhtä pitkä kuin leveä kodinkone."
Mitä tämä on olevinaan? Ettei suomalainen nainen ole naisellinen? Mennäänpä Etelä-Eurooppaan. Vaikkapa Ranskaan. Kun skandinavialainen nainen astuu sinne, kaikki ovat aivan myytyjä ja ranskalaiset muorit heristelevät nyrkkejään tuollaiselle barbille. Suomalainen nainen osaa puhua heille ranskaa - vähintään englantia. Oi, kuinka kansainvälistä. Ja nainen on käynyt lukion! Hänen täytyy olla rikkaasta perheestä, koska eihän noin kaunis voi muuten sinne päästä! Paikallinen nainen pitää pientä kirja- tai vaatekauppaa kävelykadun laidalla, kun suomalainen nainen työskentelee Nokian korkeimmistossa. Nainen eduskuntaan? No, laitetaan näöksi kaksi, ettei voida syyttää sovinisteiksi, ja jotta näytettäisiin kansainväliseltä. Jo se, että Suomessa nainen on miehen tasoinen, tasavertainen olio, joka viitsii tuoda itseään edes esille, on harvinaista herkkua Euroopassa.
Kun tarkastellaan pukeutumista, ranskalainen teini-ikäinen käyttää samoja farkkuja, jotka on Amerikasta lähetetty Britney'n nimellä niin Suomeen kuin Ranskaankin. Heidän äitinsä käyttävät samoja vaatteita kymmenen vuotta niin kuin paikalliset naiset Suomessakin. Mikä tekee siis eteläeurooppalaisesta naisesta naisellisemman? Vai siirrytäänkö tarkastelemaan Saksaa - täysin sama tilanne kuin Suomessa. Vai Kreikkaan ja siitä Turkkiin, jossa nainen ei saa edes liikkua yksin ulkona ja hänen tulee pukea kaapua. Naisellista, eikö vain?
Ystäväni oli vaihto-oppilaana Espanjassa ja sielläkin, mikäli hän halusi mennä shoppailemaan kaupunkiin (vaikka oli jo 18 vuotta), mukana piti olla aina perhe. Jos isä ei päässyt, mikä oli jo kyseenalaista, tytär ja äiti saattoivat riittää mukaan, mikäli kyse oli esimerkiksi ruokakaupasta. Olisin mennyt vierailemaan ystäväni luokse hänen vaihto-oppilasvuonnaan, mutta se ei ollut mahdollista, koska olisin halunnut ottaa poikaystäväni mukaan ja hänenkin olisi pitänyt asua kaverini majoitusperheessä. Yhdessä perheessähän ei voi olla kuin yksi mies, elleivät muut miehet ole hänelle sukua - koska mies on perheen pää ja poikaystäväni olisi uhannut hänen asemaansa perheen johtajana. Perheen äiti oli ehdottanut kompromissia, että poikaystäväni voisi nukkua asuntovaunussa perheen tontin ulkopuolella, mutta ei tuollaisella naisen kommentilla ole mitään merkitystä. Hänhän on vain nainen; saa lapsia ja pitää huolta perheestä. Perhe, johon kaverini sijoittui, oli vielä erittäin varakas, joten olisi luullut heidän olevan jo vähemmän juntteja.
Keski-Euroopassa nainen on juuri vain kodinkone ja sikäläiset naiset ovat aivan yhtä "runsaita" kuin suomalaisetkin. Meillä Suomessa sentään tiedetään terveestä ruokavaliosta, mutta espanjalaiset ja ranskalaiset pistelevät aamupalaksi rasvassa paistettuja perunan palasia tai samoin valmistettuja leipiä, joiden päälle levitetään suklaapähkinävoita. Siellä keitettyä perunaa ei edes tunneta - saatikka kevyttä maitoa; alhaisimmat rasvaprosentit pyörivät meidän ykkösmaidossamme. Kuuntelin kauhulla myös televisiosta erästä ohjelmaa, jossa tutustuttiin ulkomaiseen ruokakulttuuriin. Siinä eräs mies väitti, että muutama sata grammaa suklaata tekee ihmiselle päivässä vain hyvää. Vai niin, kokeilepa popsia päivässä 200-300 grammaa suklaata ja katso, vaikuttaako se positiivisesti terveyteesi. Hmm.. että näinkö homma kuuluisi hoitaa ja tämäkö on se nainen, jota olet menossa katselemaan?
Jos menet normaaliin ranskalaiseen tai italialaiseen pikkukaupunkiin, joka vastaisi kooltaan suurin piirtein suomalaista, katukuva on aivan sama kuin meillä maassamme. Voisin jopa sanoa, että kesäisin suomalaiset tytöt pukeutuvat jopa turhamaisemmin kuin ranskalaiset, koska meille kesä on vain kerran vuodessa ja heillä lähes aina.
Ainoa asia, joka ulkomailla hieman pistää silmään on miesten pukeutuminen. Keski-Euroopassa miehet uskaltavat olla homomaisempia kuin täällä pohjoisessa. Tulkittakoon tämä sitten siksi huonoksi itsetunnoksi. Kyse on tässäkin tosin pitkälti kulttuurierosta ja siitä, mitä yleensä pidetään homomaisena tai miehelle sopivana. Tilanne on mielestäni kuitenkin parantunut - ja paranee jatkuvasti - Suomessakin. Nuoret miehet osaavat jo pukeutua ja tämä painostaa osin vanhempiakin uusimaan verkkarivarastojaan. Lohdutettakoon Reiskoja kuitenkin sillä, etteivät ulkomaiset papparaisetkaan sen paremmin pukeudu. Verkkareita korvaa heidän kaapissaan ajan puhkikuluttamat mustat farkut, jotka eivät todellakaan ole kovin seksikkäitä. Kun imagoon vielä lisätään pompottava maha, joka pyrkii ulos farkuista, minun todellakin tekisi mieli vetää heille verkkarit jalkaan, jotta maha edes hieman peittyisi.
Suomi on historiassa varsin uusi valtio ja kansallemme on tärkeä pitää yllä isänmaallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, koska naapurissamme on tuollainen mammuttimanner, Venäjä. Sen voi tulkita myös huonoksi itsetunnoksi, mutta itse nimittäisin sitä itsetunnon nostamiseksi ja korkealla pitämiseksi. Suomi on pieni ja syrjäinen maa ja minusta on hienoa, että olemme voittaneet edes muutaman mitalin joskus. Jotkut suuret valtiot ovat voittaneet yhtä paljon, tai pessimistisesti sanottuna vähän, vaikka maassa on moninkertaisesti ihmisiä; luulisi sieltä löytyvän parempia urheilijoita kuin näin pikkuisesta maasta. Mitä nostalgiaan tulee, kyllähän kaikkea hyvää saa muistella.
Mainitsit urheilun yhteydessä muutenkin tämän niin sanotun hehkuttamisen. Suomessa pidettiin yleisurheilun maailmanmestaruuskisat tuossa viime kesänä. Poikaystäväni voitti sinne liput ja olin aivan ällikällä: Suomessa MM-kisat? En edes ollut kuullut, että sellaisia ollaan järjestämässä. Lehdissä, radiossa ja TV:ssä vilahteli silloin tällöin mainoksia kisoista, kun osasin niihin kiinnittää huomiota. Kisojen alettua niitä toki sitten seurattiin intensiivisesti.
Ranskassa oli jalkapallon MM-kisat joskus vuoden -95- 98 aikoihin. En muista tarkkaa vuotta, koska olin silloin vielä erittäin nuori. Olimme tällöin kuten tavallista jälleen kyseisessä maassa. Kun kisoihin oli noin puoli vuotta aikaa, saattoi kaupasta löytää hyvällä tuurilla yhden tuotteen, jossa tapahtumasta ei mainittu; MM-mainokset olivat kaikkialla: maidoissa, leivissä ja muissa elintarvikkeissa. Jugurttipurkeista ja muroista saatoit voittaa paikan kisakatsomoon, sinulle ja ystävällesi! Jos sillä kertaa ei käynyt niin hyvä tuuri, voitit jonkun pelaajan nimikirjoituksen, signeerattuja tai muita oheistuotteita. Kerää niin ja niin monta etikettiä niin saat sitä ja sitä. Jos kyse ei ollut mistään kilpailusta, kyseinen tuotemerkki oli mukana sponsoroinnissa tai muuten kantoi kisojen logoa. Suomalaisten innostuneisuus kisoistaan on vielä pientä.
Olkaamme siis ylpeitä suomalaisuudestamme. Muutkin maat ovat varmasti omista kansalaisistaan.
Työn tiedot
Vastine: Ajatuksia suomalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta
Pa-Ne-Pa
» Kategoria: Kirjallisuus » Pidemmät proosatekstit» Työn pituus: 1230 sanaa» Työ lisätty: 15.05 - 2006» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Suosittelen perehtymistä Chimeran monologiin (http://www.harhakuva.org/view/24191) ennen tekstini lukemista, koska luulenpa, että aihepiiri on näin helpompi kartoittaa.
Vastine syntyi pitkälti pohjatekstille kirjoittamistani kommenteista eli kirjoitelma eroaa täten erittäin merkittävästi muista tuotoksistani. Lähinnä se on keskustelunomainen vastaus Chimeran näkökulmaan eikä sisällä sen kummempia keikarointeja.
Kommentit
reijo
13:05 // 15.05 - 2006
Sanonpa vain että luin :) sinä se jaksat kommentoida pitkästikin ja ihan asiaa asiasta. Pidin kirjoituksesta, joskin kun tämä oli "vain" vastine, niin jäin kaipaamaan edes pientä kielellä leikkimistä. Toisaalta tämä kirjoitus sisälsi mielestäni muutamia oravia jotka pyöräilevät, mutta katsotaan nyt onko harhakuvassa Ranskalaisia tai Espanjalaisia käyttäjiä :)
Chimera
21:10 // 15.05 - 2006
Alkuun ainakin tuntui, että onnistuit löytämään tekstistäni vain muutamia tiettyjä kohtia joihin puuttua. Tietenkin selvää on se, että kiinnität tuohon naiseuteen naisena eniten huomiota mutta olisin suonut sinun havainnoineen enemmän niitä tapoja joilla uskon suomalaisten ylläpitävän melankoliaansa eli mm. tuota musiikkiasiaa.
Sitten nuo ongelmat. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä miten keinotekoisia nuo ongelmat ovat. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että asiat ovat liian hyvin kerta valittamisen aihetta väännetään vaikka tikusta; paras keino havannoida asiaa on kuunnella yläasteelaisten tyttöjen puhetta siitä miten systeri oli taas käyttäny kaikki glitterit ja horo mutsi ei antanu niiq olla kaupungil chillaas pitkin yötä. No, tuosta olen paasannut jo yhden tekstin verran. SILTIKIN ongelmat ovat suhteellisia. Otan esimerkiksi vertailuun vaikka itseni ja isovanhempani. Heitä todennäköisesti ottaisi aivoon jos valittaisin autoni olevan rikki koska he joutuivat ennen vanhaan hiihtämään 2½m hangessa ja 40 asteen pakkasessa kouluun, vielä takaperin jotta olisi oikein mahdollisimman kurjaa ja ankeaa. No se on voi voi mutta kyllä minä tarvitsen 17km työmatkaani autoa joten hieman tuo hankaloittaisi elämääni mikäli se rikki menisi. Ehkä tuollaisen vertauksen esittäminen lopettaisi valittamiseni mutta ei se totisinta totta olevaa ongelmaani poistaisi. Lisäksi meidän ei tule potea huonoa omaatuntoa afrikkalaisten huonoista oloista koska emme ole mitenkään syypäitä niihin vaikka kukkahattuhipit kuinka koettavatkin siitä kaikkia länsimaita syyllistää.
Tuo urheiluasia on totta mutta ei esimerkiksi talviurheilulajien kehitystä voi katsoa alkaneeksi 1800-luvulta jolloin Venäjä oli varsinainen hypervalta ja Suomi, ei edes vielä itsenäinen, tiukasti talutusnuorassa. Itävalta on saman kokoluokan sodissa kärsinyt valtio ja talviurheilussa aivan omaa luokkaansa. Toki täytyy myöntää, että tässäkin pätee samanlainen suhteellisuus eli mikäli menestys on ollut laimeampaa osaa satunnaisista menestyksen hetkistä iloita ponnekkaammin kuin jos sitä kliimaksia olisi jatkuvasti.
Lisäksi tekstissä oli muutamia kieliopillisesti hankalaselkoisia ja -lukuisia lauserakenteita sanajärjestyksen osalta mutta eipä se maailmaa kaada.
Chimera
21:17 // 15.05 - 2006
Jalkapallon (pidettiin muuten Ranskassa -98, isäntämaa voitti) ja yleisurheilun MM-kisat ovat kokoluokaltaan ja tunnettavuudeltaan pikkuisen eri asia. Suomessa ei tule kyllä ihan vähään aikaan olemaan resursseja sellaisen tapahtuman järjestämiseen mutta jos näin kävisi olisi pääkaupunkiseutumme koko maailman seurattavana ja näin ollen hulabaloo olisi kyllä aivan toiselta planeetalta. Uskaltaisin väittää, että vaikka tuolla rapakon takana yleisurheilun MM-kisoilla ei ole paljoakaan painoarvoa vaikka maailmanmestaruus hieno titteli onkin.
Nostalgia on ihan ok kohtuuden nimissä. Lienetkö kuinka aktiivinen urheilun kuten varsinkin jääkiekon seuraaja jonka suhteen itse olen lähes fanaattinen? ;> Tuossa juuri tälläkin hetkellä pelattavan ottelun erätauolla mässäiltiin sillä miten Suomi voitti Ruotsin seitsemän vuotta sitten välieräottelussa. Samassa yhteydessä näytettiin Ruotsin paria olympiavoittoa, "pikku juttuja." Eikä ollut ensimmäinen kerta kun tuohonkin mokomaan palataan, Suomikin vielä meni ja hävisi loppuottelun Tsekille kyseisenä vuonna. Kyseinen hehkutus siis toistuu jokaisten jääkiekon arvokisojen yhteydessä, ehkä kohteet hieman vaihtuvat mutta eiköhän parhaillaan meneillään olevien MM-kisojen yhteydessä taas palata sinne vuoteen -95 ja silloin tämä poika paskantaa housuunsa. Kiitos.
Chimera
21:22 // 15.05 - 2006
Niin ja vielä yksi tärkeimmistä asioista meinasi sivuuttua melko kepeästi. Käsitykseni saattavat olla vääriä tai pelkkiä olettamuksia mutta olen ainakin siinä uskossa, että ranskalaiset miehet jumaloivat kauniita ja seksikkäitä naisiaan aivan eri tavalla. Syyttävä sormi siis kohdistuu tässä vaiheessa suomalaisiin miehiinkin ja siihen miten nurjasti he toisinaan naisiinsa suhtautuvat. Ranskassa ja monessa muussa maassa seksiinkin suhtaudutaan paljon vapaammin ja normaalimmin kuin täällä jossa sukuelimen mainitseminen tai näkeminen saa ihmiset kauhusta kankeiksi. Jokainen näkee ah-niin-kauheita sukupuolielimiä riisuutuessaan ja astuessaan peilin eteen! Tästä asiasta kummankaan tekstissä ei ollut kysymys mutta tulipa vain mieleen sekin kun suomalaisten tietystä takapajuisuudesta kerta tuli puhe. En tarkoita, että seksiä pitäisi käyttää enää enempää mainonnassa tehokeinona vaan sukupuolivalistusta yms. asioita tulisi päivittää hieman nykyaikaisemmiksi jottei seksi - normaali asia - herättäisi jotenkin vaikeita ja epänormaaleja mielikuvia.
Stanzara
15:52 // 24.04 - 2007
Ihan ensin pitää kysyä, että seisotko näiden sanojen takana koko persoonallasi? Kommentoin vasta kun vastaat tuohon;)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!