Kaunokirjallisen työn esitys
Ystäväni Siili kohtasi loppunsa tien laitaan,
tyhjän makeispussin sekä tupakan tumpin vierelle.
Siihen se sai hautansa, viimeisen lepopaikkansa, likaisen autotien rinnalle.
Ystäväni Siili, joka ensimmäisen kerran tervehti minua kevään ensimmäisenä päivänä,
aamun ensimmäisten auringonsäteiden aikaan.
Silloin se juoksi vierelläni hetken matkaa,
saaden minut hymyyn ja pian sanoi hyvästinsä kadoten metsään.
Ystäväni Siili kohtasi parempansa, voimakkaampansa, suurempansa.
Se oli nimeltään Citroën Xsara. Punavärinen.
Viimeisen kerran tapasin ystäväni Siilin kesän ensimmäisenä päivänä,
illan viimeisten auringonsäteiden aikaan.
Työn tiedot
Ystäväni Siili
JUILA
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 69 sanaa» Työ lisätty: 17.05 - 2006» Kommentoitu: 9 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 4 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ehkä vähiten henkilökohtaisia kirjoituksiani, uskalsin jopa lisätä tänne.
Kommentit
Scrupea
23:26 // 17.05 - 2006
Voi kuin kauniisti kirjoitettu surullinen teksti.
Tosin auton merkin luettelu mun mielestä ei sopinut, mutta
kuitenkin, hieno!
rajatila
23:32 // 21.06 - 2007
Suloinen tarina ja surullinen. Uskon löytäväni tästä häivähdyksen ironiaa (eikä välttämättä ihan häivähdystäkään). Mukavasti kirjoitettu.
Tästä seuraa se, että mäkin haluun siilin kaveriksi, mutten haluu, että se jää auton alle. Raukkaparka.
Circus
22:23 // 04.12 - 2007
Tosi koskettava.. Ja toi automerkin mainitseminen teki tästä erilaisen.
En kyllä pahemmin ymmärrä runoista mitään, mutta tykkäsin.
zobis
21:59 // 03.02 - 2008
Luin nää nyt kuitenki läpi vaikken runoista hirveästi pidäkkään, enkä niitä sen koommin osaa arvostella. Tämä oli kuitenkin niitä harvoja runoja jotka ovat mun mieleeni, pidän kaikenlaisista lapsekkaista runoista... :D
nannni
16:09 // 12.09 - 2008
voi miten ihana runo. olen aina tykännyt siileistä ja suosikoin tämän ! :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!