Kaunokirjallisen työn esitys
Pudotus
"Elämä on ihanaa", hän sanoi ja hyppäsi
Tuulen humina korvissaan
viima nostatti kyyneleet hänen silmiinsä
Meren suolainen tuoksu
vaahtoavat pärskeet kasvoilla
Lokkien vapauden riemua kaikuvat kiljaisut
Aurinko oli niin kirkas
että näytti melkein valkoiselta
Kun katsoi sivuun, näkyi vain
tumma, turkoosina läikkyvä lammikko
Taivas oli niin korkea
melkein pilvetön
vain muutama pilvenhahtuva
sinisen kirkkauden sylissä
Ilman suloisen kirpeä raikkaus
iholla
tässä näin
hiukset huntuna kasvoilla
Miten paljon voikaan tajuta sydämen lakatessa lyömästä
"Elämä on ihanaa", hän sanoi ja hyppäsi
Tuulen humina korvissaan
viima nostatti kyyneleet hänen silmiinsä
Meren suolainen tuoksu
vaahtoavat pärskeet kasvoilla
Lokkien vapauden riemua kaikuvat kiljaisut
Aurinko oli niin kirkas
että näytti melkein valkoiselta
Kun katsoi sivuun, näkyi vain
tumma, turkoosina läikkyvä lammikko
Taivas oli niin korkea
melkein pilvetön
vain muutama pilvenhahtuva
sinisen kirkkauden sylissä
Ilman suloisen kirpeä raikkaus
iholla
tässä näin
hiukset huntuna kasvoilla
Miten paljon voikaan tajuta sydämen lakatessa lyömästä
Työn tiedot
Pudotus
Taika
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 54 sanaa» Työ lisätty: 23.05 - 2006» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
No joo, onhan se tekotaiteellinen :>
Kommentit
unilintu
17:49 // 23.05 - 2006
Tässä tulee sellainen tunne kuin itse leijalisi alas,miten paljon sitä ennättäisikään ajatella tuossa ohi kiitävässä ajassa,mielenkiintoinen runo.
Tapuli
20:38 // 23.05 - 2006
Loppu oli hieno. :) Miten paljon mahtuukaan hypyyn alas. Monta tunnetta ja monta pinetä hetkeä.
Kaunis teksti.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!