Kaunokirjallisen työn esitys
Työn tiedot
viime viikolta.
Kommentit
Ihastuttava runo.
Miinakentällä tanssiminen - mehän teemme niin joka päivä kun elämme, this life is killing us. Kuvainnollisesti. Ja se että kaikki on suurinpiirtein hyvin kurjasta onnesta huolimatta, on kai kurja onni joutua tanssimaan miinakentällä, eli periaattessa on kurjaa syntyä elämään. ja koska joka hetki olemme lähempänä kuolinpäiväämme, niin kai me sitten olemme periaatteessa kuolemassa koko ajan.
Se, missä vaiheessa sitten olemme ruumiita, on jokaisen päätettävissä itse. Jonkun mukaan voimme olla ruumiita heti kun öö.. olemme kuolleet, jonkun mukaan olemme ruumiita jo nyt, mutta eläviä ruumiita. Ruumiin huulet taipunevat hymyyn ellei kuolonjäykistys iske. Tai kuolonkankeus. En enää muista kumpi. Mutta nyt joku Jackie taitaa olla kuollut ihan kokonaan.
Minulta m,eni hetki tajuta, että kullalla tarkoitetaan rahaa, aarretta ja sellaista, kun minä ajattelen koko ajan että jos joku ihminne on öö.. läheinen niin se on kulta. Sitten minä pällistelin kauhean kauan ja mietin mitä se trakoittaa, mutta sitten tajusin. Joku saa ison perinnön yhdeksän päivän päästä.
Hitto minä rakastan tätä runoa.
Hienoja kielikuvia. Ensimmäisen säkeen toinen rivi on hieman jäykkä, mikä tekee sitten loppurunostakin vähän raskaamman. Pienellä hienosäädöllä tämä on oikein onnistunut.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!