Kaunokirjallisen työn esitys
Ennen en ymmärtänyt
miksi sitä sanottiin kauniiksi
Läpikuultavia, kalpeita sävyjä;
harhauttava muoto, valheelliset reitit
Aarretta ei koskaan löydetty
Kun sinä opetit
minua seisomaan käsilläni
ja ruoho oli kosteaa
Näin
kuinka kirjavat suupielet
kaartuivat hymyyn
Työn tiedot
"Sateenkaaren hymy" (haaste)
ejr
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 24 sanaa» Työ lisätty: 25.05 - 2006» Kommentoitu: 6 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
http://www.harhakuva.org/viewtopic.php?t=279
Haasteena "Sateenkaaren hymy", josta tällainen varsin ilmiselvä toteutus.
En ole missään tapauksessa runoilija, mutta tämä vaati vähäsanaista ilmaisua, ja olisi siis proosallisemmassa muodossa menettänyt merkityksensä.
Kommentit
Tapuli
12:33 // 25.05 - 2006
Pidin tuosta toisesta kappaleesta ihan hirmuisesti. :) Kaunis runo, aihe oli hauskasti esillä. Ei liian selvästi, mutta kuitenkin nähtävästi. Hienoa. :)
Yz
12:52 // 25.05 - 2006
Oih, kaunis.
Minäkin pidin toisesta kappaleesta kauheasti. ^^
Ja hyvinhän runoilu sinulta näyttää sujuvan.
Henkkalei
15:54 // 25.05 - 2006
Kaunis runo. Ja nimi sopii loistavasti runoon.
Pidän tästä hyvin kovasti.
Lorien
22:10 // 18.05 - 2007
Kauniita kielikuvia ja ajatuksia nostattava runo. Toisinaan herää näkemään kauneuden siellä, mistä sitä ei odottanut koskaan löytävänsä; arkisista,pienistä asioista.
Seraphine
20:51 // 28.06 - 2007
Tämäpä on ovela. Piti lukea kahdesti, ennen kuin hidasälyisenä pikkueläimenä ymmärsin tämän.
Kauniisti ja herkästi kerrottu, tiivis ja selkeä kokonaisuus. Hienoa. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!