Kaunokirjallisen työn esitys
Se muutti yläkertaan vuosi sitten.
Tuosta noin vaan,
käveli käytävässä ohi
tai painoi hissin nappulaa juuri kun mulla oli kädet täynnä tavaraa.
Mun teki mieli kirota ja tumpata tupakat hissinnappuloihin,
palaisivat edes sen sormenpäät.
Mutta jotenkin se aina onnistui hiljentämään mut.
Iltaisin kuuntelin sen soittoa
ja mietin mitäköhän instrumentteja se vinguttaa.
Viulut, sellot, kitarat ja pianot.
Ei kenellekään riitä käsiä joka suuntaan.
Mutta mä tiesin, että se soitti yksin.
Kun mä makasin autotiellä ja annoin veden kastella kasvoni,
se seisoi vierelläni.
Mustat maihinnousukengät kylkeen tökäten
ja levollinen ilme kasvoillansa;
ei siinä enää ollut hyvä nukkua.
Mä näin, että se näki.
Vesi jäätyi kasvoilleni
ja kuumat kyyneleet erottuivat kuin syksyn viimeiset lehdet ensihangesta.
/Mä tiesin, että tulisi uusi Mari,
ei mun tarvinnut odottaa ensimmäisen rekan murskaavia pyöriä.
Se luki sen silmissä./
Se seisoi vierelläni sillallakin.
Tuijotti silmiin ja tuntui kysyvän,
mahdoinko olla niin kovin viisas.
Mä, joka olin niin varma.
Mä epäröin.
/Ja kun se hymyili,
mä tiesin ettei hymy ole vain vääntynyt kulissi.
Sen takana palaa ikuinen rakkaus./
Aina aamuisin mä huvittelin kuvitelmalla,
jossa menin sen oven taakse
ja luin sen sukunimen postiluukusta.
Maalasin oveen tunteeni ja kosin sitä.
Rengastin villalankasormuksella
ja toin tänne omakseni.
Se oli rakkaampi kuin Mari koskaan.
Seisoessani hissin edessä,
mä näen numerot.
Ykkösestä kahdeksaan.
Näen katon,
näen päättyvät portaat.
Mutta sen soitto kuuluu vieläkin.
/Ehkä se onkin risti-istunnassa antennin vieressä
ja ohjaa sieltä käsin sinfoniaorkesteria./
Mutta se on.
Mä uskon niin.
Työn tiedot
Ylimmän kerroksen asukas
StYllebad
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 203 sanaa» Työ lisätty: 30.05 - 2006» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 4 kerta(a)
Tietoa työstä:
Uskotko sinä?
Kommentit
windie
23:13 // 30.05 - 2006
Olipas jotenkin.. ihana. En osaa oikein selittää. Pidin siitä kuinka sävy muuttui runon kuluessa, niinhän ihmissuhteissa usein käy.
/Ehkä se onkin risti-istunnassa antennin vieressä ja ohjaa sieltä käsin sinfoniaorkesteria./
Tämä kohta oli lempparini. Tykästyin kovin.
Tainuska
15:17 // 31.05 - 2006
Tekstin vahvuutena on kertojan suhtautumisen vähittäinen muuttuminen tarinan edetessä. Hiekkalapio vertaus ei jotenkin istunut tyyliin.
AngraManyuA
01:56 // 25.02 - 2007
Iha saatanan häkellyttävä runo, koskettava, hauska, samanlaista "hälläväliä" -meininkiä kuin Bukowskilla. Tykkään kyllä tästä.
Kaskelotti
19:38 // 22.10 - 2007
ihana tälläinen tarina-mallinen runo :) tän runon näkee niin kuin kuvina, miten tää suhde kehittyy, alku ja loppu on aivan ihanat. söpöä kielenkäyttöä tossa niin kuin "maalasin oveen tunteeni" ja "..ettei hymy ole vain vääntynyt kulissi". tätä olis voinu lyhentää, laittaa muutama lause yhteen. tähän olis musta sopinut loistavasti semmoset kuvailevat adjektiivit johonkin kohtiin, no vaikka " näen saman harmaan katon, näen kuluneet päättyvät portaat." antais tälle runolle enemmän ilmettä. kaunis tarina tässä runossa :) vähän hiomista niin täydellinen
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!