Kaunokirjallisen työn esitys
Sieltä se tuli. Olihan tätä jo odotettu. Suljen puhelimen, juoksen autoon ja starttaan avaimen kieroksi. Nyt ei parane aikailla.
Kuukausien piina hukkuu hetkeksi ladan vinkuvien jarrujen ääneen. Oman mausteensa unohdukseen tuo myös jalkotilaan sammaloituneen peltomyyrän tuoksu.
Sekunnit piinaavat, Globen huutaa, Myllys torjuu. Kahdella jälkimmäisellä ei tosin ole asian kanssa mitään tekemistä.
Hikiset kädet puristavat rattia, polvi rukoilee armoa kohtalaisen raskaalta kaasujalalta. Juuri tällä kertaa eteen löytyy tietysti myös lestadiolainen hautajaissaattue. Liikennesäännöt on tehty rikottaviksi, tuumin. Nyt jos koskaan pienet rikkomukset sallittakoon.
Poljen kaasua. Silmälasit putoavat kaljamahaa somistamaan. Ohitella näkee ilmankin. Yhdeksättä autoa ohittaessani huomaan pientareella sienestävän hirven. Lada on lujaa laatua, mitä sitä pienistä hiljentelemään. Hirvi tulee kajuuttaan kolmen voltin jälkeen neljällä kierteellä. Kerien toki. Antaisin 9,3 pistettä.
Takapenkiltä kolinaan herännyt naapurini Koistinen ihmettelee nykyisiä metsästystyylejä, mutta alkaa pienen mutinan jälkeen valmistamaan nälkäiselle oman kylän Keke Ruusperille maittavaa hirvipaistia päivän antimista.
Vihdoinkin ollaan perillä. Neljä kilometriä raastavaa taivalta takana. En huomaa edes lukita autoani moisessa kiireessä, mutta eihän siinä tarkemmin ajateltuna ole oviakaan. Jos vievät niin jättäkööt pontikkapannun parkkipaikalle, tai jos vaikka edes lähettäisivät tuotoksiaan maistettavaksi. Ei ole paljoa pyydetty. Hyökkään rakennukseen pää neljäntenä jalkana. Kolmas jalka – nimike on jo valitettavasti varattu. Tämä titteli kuuluu pikku Ruusperille.
Naama punaisena kyselen henkilökunnalta suunnistusohjeita.
Oikean huoneen löydettyäni huomaan vaivautuneita ilmeitä. Se ei voi johtua olemuksestani. Myönnettäköön etten ole peseytynyt kolmeen viikkoon, mutta luulisi nyt maatalon töissä hikoilemisen liuottavan ihon pienet epäpuhtaudet.
Hoo Moilasena suuntaan katseeni vuorotellen jokaista huoneessa olijaa kohti. Pienen turhautumisen seurauksena päätän kysyä vaimoltani: "No, joko se perkele tuli? Kumpi?!"
(hiljaisuus)
Pienen hiljaisuuden jälkeen hän uskaltaa vastata: "Paska se oli. Tämä Miettinen (synnytyslääkäri) tässä on kuulemma vasta harjoittelujaksolla. Pienet virheet sallittakoon".
Taas kerran vika oli tietysti minussa. Tein kuulemma liian hitaasti valmistuvaa kiljua toissajouluna..
Työn tiedot
Kiirettä pukkaa
Savottamaakari
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 279 sanaa» Työ lisätty: 07.06 - 2006» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Jepjep
Kommentit
Joiku
01:34 // 07.06 - 2006
EI HELVETTI OIKEESTI. Loistava, irrotti yöräkätykset. Ihanan pimee ja vauhdikas verbaaliakrobatiaa unohtamatta, Harhakuva kaipaa lisää tämmöistä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sulle!
jeny
01:50 // 07.06 - 2006
mahtavasti sanottu Joiku ! Luin ekan sanan ja oli pakko lukea loputkin. tempaa niin jumalattomasti mukaansa! aivan mahtava saatana :D
reijo
07:18 // 07.06 - 2006
Tästä ei ainakaan menoa puuttunut :) Voi hyvin kuvitella tuon novellin miehen ajavan silmät tuulilasissa ladallaan erikoiskoetta. En millään ennakoinut, että se oli synnytysosastolle matkalla. Odotellaan kun tulee taas uusi hälytys :)
luihustereo
14:43 // 24.06 - 2006
Loistavaa kieltä kaveri! Huumori oli herkullisen irvokasta ja sanavalinnat osuvia. Viehkoa absurdia se, että pentu osoittautuikin paskaksi puoskariharjoittelijan takia. Tämä luettiin pariinkiin kertaan virne poskella.
Suosikkeihin meni.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!