Kaunokirjallisen työn esitys
En näe täältä laaksoon asti
mutta tiedän
syyskuu on täällä pian
Tarjoilen mustaa kahvia posliinilaseista
asetan kellastuneet valokuvat pyykkinarulle
hymyilen salaa
hetkille vesitornin huipulla,
nimikirjaimille kaivon kannessa
Ojennan sokerikipon pöydän yli
sinä olisit pitänyt tästä päivästä
- viinimarjapensaista ja
linnunpelättimistä
Eilen löysin
kosteaan rantahiekkaan painautuneen kädenjälkesi
ja tiesin
Työn tiedot
Tulva
pisara
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 34 sanaa» Työ lisätty: 13.06 - 2006» Kommentoitu: 6 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
28.12.2004
Kommentit
Tapuli
20:46 // 13.06 - 2006
Kaunista. Jotenkin niin viattoman herkkä. Lopetus oli jotenkin vahva, ja alku pisti lukemaan loppuun asti.
Hieno runo.
twei
21:40 // 21.08 - 2006
Minäkin joskus hymyilen salaa pienille asioille. Sen takia tämä runo iski suoraan minuun ja syvälle. Todellakin pidän tyylistä. Suosikkeihin jopa.
-nna
12:01 // 26.08 - 2006
Jo ensimmäinen lause iski. Taidanpas tehdä maratonin tekstejäsi pitkin kun tykkään aina vaan enemmän. (( :
Kolmas kappale ehkä lempi.
Tuuli
16:26 // 04.10 - 2006
Kaunis runo. Alkuun se hymyilyttää, tuntuu ihanalta pienten hetkien kuvailulta, ja sitten yhtäkkiä se muuttuu niin surumieliseksi... Toisella kertaa sen lukee jotenkin eri lailla. Hienosti kirjoitettu.
kuiske
02:08 // 02.07 - 2007
Ei tähän voi enää sanoa mitään, rikkoisi vain jotakin.
Tässä ei ole mitään liikaa, pelkkää särkyvää, ohutta kauneutta.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!