Kaunokirjallisen työn esitys
Valastanssi
HENKILÖT
Sebastian, n. 14v.
Roosa, n.12v.
Nainen
Mies
Kohtaus 1.
Tapahtumapaikka merenranta, menneisyys sekä avioparin koti, nykyisyys. Rantana voi toimia esim. pöytä joka kestää kahden ihmisen painon. Tällöin pöydän eteen jäävä alue on toisaalta meri, toisaalta avioparin koti.
(Näyttämön vastakkaisilla sivuilla istuvat mies ja nainen, he eivät katso toisiaan. Heidän välissään ranta.)
NAINEN
Tämä on taas niitä tarinoita. Tyttö tapaa pojan, näkee sen sinisissä silmissä elämänsä rakkauden vaaleanpunaisissa pitsikehyksissä. Ruusunlehtiä siroteltuna kirkon ovelta alttarille saakka. Kolme lasta, ehkä neljä kun suvussa on ollut kaksosiakin. Ja koira jota kukaan ei muista ulkoiluttaa.
MIES
Tyttö katsoo sitä poikaa kuin jotain satuprinssiä ja hetken se poika tuntee olevansa voimakkaampi kuin kukaan. Peräkylän Don Quijote. Eikä se enää välitä muusta. Haluaa vain katsella tytön kullankeltaisia hiuksia, koskettaa niitä. Taittaa päivänkakkaran ja asettaa sen tytön korvan taa.
NAINEN
Ei se siinä hetkessä pelkää maanantai-aamuja tai veroilmoituksen viimeistä jättöpäivää. Oikeastaan se toivoo niitä. Toivoo kaikkia niitä arjen kompastuskiviä joista se poika sen auttaisi yli. Että riideltäis joskus mutta rakastettais ne riidat pois.
MIES
Siihen poikaan tekee kipeää, mutta se ei välitä.
NAINEN
Tyttö rakastuu siihen poikaan.
MIES
Rakastuuko?
NAINEN
Niin että sattuu.
(Sebastian tulee rannalle, istuu ja ottaa taskustaan savivalaan jota silittä. Roosa hiipii tämän taakse yrittäen pysyä mahdollisimman huomaamattomana mutta Sebastian tietää jo tämän saapumisesta.)
SEBASTIAN
Etsitkö jotain?
(Roosa ei vastaa)
SEBASTIAN
Et osaa puhua?
ROOSA
Hullu se joka yksikseen höpöttää, äiti aina sanoo.
SEBASTIAN
(Laittaa savivalaan taskuunsa) Minä puhuin sinulle.
ROOSA
Huomasit?
SEBASTIAN
Mäki-Petäien kohdalla. Sinä olet seurannut minua ennenkin.
ROOSA
En seurannut. Tämä on mun koulureitti.
SEBASTIAN
Ei tämä tie johda yhteenkään taloon, sinä tiedät sen.
ROOSA
Miksi sinä käyt täällä rannalla?
SEBASTIAN
Uimassa
ROOSA
Yksin? Eikö sinulla ole ystäviä?
SEBASTIAN
Tietenkin on. Haluan vain olla rauhassa välillä.
ROOSA
Se ei ole terveellistä. (Tulee istumaan Sebastianin viereen.) Äidin tätikin, ainakin satavuotias, se halusi kanssa jäädä yksin. Se vaan sano ettei halua enää postia tai äidin sille leipomaa leipää vaikka joka viikko oltiin sille viety. Minä en nähnyt sitä enää koskaan. Äiti sanoi vain että Kerttu-täti on lähtenyt tapaamaan serkkuja Ruotsiin. Mutta kyllä minä tiedän. Kuollut se on. Kuoli omaan yksinäisyyteensä kun kukaan ei enää oikeasti välittänyt.
SEBASTIAN
-
ROOSA
(Ojentaa kätensä) Minä olen Roosa.
SEBASTIAN
(Ei kättele) Sebastian.
ROOSA
Sinä olet se Takasen tädin poika. Sen joka tuo aina porkkanoita koululle.
SEBASTIAN
Niin.
ROOSA
Sinulla ei ole isää, eihän olekaan?
SEBASTIAN
On minulla. Se on merimies, ei se asu kotona.
MIES
Kuoli seitsemäs elokuuta. Oli rassaamassa savupiippua kun liukastui. Se oli liukas katto, syyssade just loppu. Ei saanut otetta, tuli alas pää edellä. Lääkäreiden mukaan kaksi prosenttia että selviäis. Mutta ei semmoisiin voi uskoa, ei oikeassa elämässä.
ROOSA
Näetkö sinä sitä usein?
SEBASTIAN
En.
MIES
Näit kun kuoli. Olit niin pieni ettet siitä muuta muistakaan. Mutta sellainen kuva painuu mieleen. Ei sellaista unohda.
ROOSA
Mun äiti tekee kynttilöitä myyntiin, isä käy kaupungissa töissä.
SEBASTIAN
Ai jaa.
(Hiljaisuus.)
ROOSA
Mun täytyy varmaan mennä. (Tauko.) Tuletko sä tänne huomenna?
SEBASTIAN
Tulen.
ROOSA
Samaan aikaan? Voisin tulla katsomaan sua.
SEBASTIAN
-
ROOSA
Vai haluatko sä olla yksin?
SEBASTIAN
Tule vain.
(Roosa hymyilee ja menee. Sebastian istuu hetken, lähtee sitten Roosan perään.)
NAINEN
Seuraa tyttöä.
MIES
Haluaa tietää missä se asuu.
NAINEN
Onhan se sen ennenkin nähnyt, kävelemässä palmikot päässä koulusta kotiin. Vaaleanpunainen villapaita, äidin harmaa vekkihame. Ei niillä ole varaa parempaan. Mutta ei se tyttö välitä, se on hyvin kasvatettu.
MIES
Äiti näkee poikansa seuraamassa sitä tyttöä. Se on nähnyt sen tytön ennenkin. Villapaita, punainen kai. Palmikot solmittu vihreillä lettinauhoilla. Yhtäkkiä se katsoo poikaansa kuin sairasta, kuin tällä olisi vähintään mätäpaise korvien välissä. Vähintään.
NAINEN
(Miehelle) Tyttö on sitä poikaa nuorempi.
(Sebastian tulee rannalle ja jää seisomaan naisen ja miehen väliin. Keskustelu muuttuu toisaalta avioparin välienselvittelyksi, toisaalta äidin huudoksi Sebastianille.)
MIES
(Naiselle) Kaksi vuotta.
NAINEN
Kaksi vuottako vain? Se heitukka ei ole vielä rippijuhliaan nähnyt. Se on luonnotonta!
MIES
Älä taas aloita.
NAINEN
Sinä haluat vain nähdä sen hameen alle, perverssi sika! Tuollaisia te olette kaikki. Pää seuraa perässä kun sepalus johtaa voitonmarssia kapakasta kotiin!
MIES
Turpa kiinni!
NAINEN
Mikä sen nimi on?
MIES
Kenen?
NAINEN
Sen mikälie helmatheiluutrallalleiheitukan! Mikä sen nimi on?
SEBASTIAN
Roosa.
NAINEN
Pidätkö sinä siitä?
SEBASTIAN
Se on nätti.
NAINEN
Nätti?
SEBASTIAN
Niin.
NAINEN
Niinkö? Nätitkö ne herralle nyt vain kelpaa? Ei taida muulla olla enää väliäkään?
SEBASTIAN
En minä tiedä.
NAINEN
(Lyö maata, Sebastian kaatuu kuin häntä olisi lyöty.) Pikkupaska sika! Et edes äitiäsi kunnioita! (Sebastian ei liiku.) Entä minä? Eikö minulla ole enää mitään väliä?
(Mies lyö maata, nainen kaatuu kuin iskusta. Mies menee.)
HENKILÖT
Sebastian, n. 14v.
Roosa, n.12v.
Nainen
Mies
Kohtaus 1.
Tapahtumapaikka merenranta, menneisyys sekä avioparin koti, nykyisyys. Rantana voi toimia esim. pöytä joka kestää kahden ihmisen painon. Tällöin pöydän eteen jäävä alue on toisaalta meri, toisaalta avioparin koti.
(Näyttämön vastakkaisilla sivuilla istuvat mies ja nainen, he eivät katso toisiaan. Heidän välissään ranta.)
NAINEN
Tämä on taas niitä tarinoita. Tyttö tapaa pojan, näkee sen sinisissä silmissä elämänsä rakkauden vaaleanpunaisissa pitsikehyksissä. Ruusunlehtiä siroteltuna kirkon ovelta alttarille saakka. Kolme lasta, ehkä neljä kun suvussa on ollut kaksosiakin. Ja koira jota kukaan ei muista ulkoiluttaa.
MIES
Tyttö katsoo sitä poikaa kuin jotain satuprinssiä ja hetken se poika tuntee olevansa voimakkaampi kuin kukaan. Peräkylän Don Quijote. Eikä se enää välitä muusta. Haluaa vain katsella tytön kullankeltaisia hiuksia, koskettaa niitä. Taittaa päivänkakkaran ja asettaa sen tytön korvan taa.
NAINEN
Ei se siinä hetkessä pelkää maanantai-aamuja tai veroilmoituksen viimeistä jättöpäivää. Oikeastaan se toivoo niitä. Toivoo kaikkia niitä arjen kompastuskiviä joista se poika sen auttaisi yli. Että riideltäis joskus mutta rakastettais ne riidat pois.
MIES
Siihen poikaan tekee kipeää, mutta se ei välitä.
NAINEN
Tyttö rakastuu siihen poikaan.
MIES
Rakastuuko?
NAINEN
Niin että sattuu.
(Sebastian tulee rannalle, istuu ja ottaa taskustaan savivalaan jota silittä. Roosa hiipii tämän taakse yrittäen pysyä mahdollisimman huomaamattomana mutta Sebastian tietää jo tämän saapumisesta.)
SEBASTIAN
Etsitkö jotain?
(Roosa ei vastaa)
SEBASTIAN
Et osaa puhua?
ROOSA
Hullu se joka yksikseen höpöttää, äiti aina sanoo.
SEBASTIAN
(Laittaa savivalaan taskuunsa) Minä puhuin sinulle.
ROOSA
Huomasit?
SEBASTIAN
Mäki-Petäien kohdalla. Sinä olet seurannut minua ennenkin.
ROOSA
En seurannut. Tämä on mun koulureitti.
SEBASTIAN
Ei tämä tie johda yhteenkään taloon, sinä tiedät sen.
ROOSA
Miksi sinä käyt täällä rannalla?
SEBASTIAN
Uimassa
ROOSA
Yksin? Eikö sinulla ole ystäviä?
SEBASTIAN
Tietenkin on. Haluan vain olla rauhassa välillä.
ROOSA
Se ei ole terveellistä. (Tulee istumaan Sebastianin viereen.) Äidin tätikin, ainakin satavuotias, se halusi kanssa jäädä yksin. Se vaan sano ettei halua enää postia tai äidin sille leipomaa leipää vaikka joka viikko oltiin sille viety. Minä en nähnyt sitä enää koskaan. Äiti sanoi vain että Kerttu-täti on lähtenyt tapaamaan serkkuja Ruotsiin. Mutta kyllä minä tiedän. Kuollut se on. Kuoli omaan yksinäisyyteensä kun kukaan ei enää oikeasti välittänyt.
SEBASTIAN
-
ROOSA
(Ojentaa kätensä) Minä olen Roosa.
SEBASTIAN
(Ei kättele) Sebastian.
ROOSA
Sinä olet se Takasen tädin poika. Sen joka tuo aina porkkanoita koululle.
SEBASTIAN
Niin.
ROOSA
Sinulla ei ole isää, eihän olekaan?
SEBASTIAN
On minulla. Se on merimies, ei se asu kotona.
MIES
Kuoli seitsemäs elokuuta. Oli rassaamassa savupiippua kun liukastui. Se oli liukas katto, syyssade just loppu. Ei saanut otetta, tuli alas pää edellä. Lääkäreiden mukaan kaksi prosenttia että selviäis. Mutta ei semmoisiin voi uskoa, ei oikeassa elämässä.
ROOSA
Näetkö sinä sitä usein?
SEBASTIAN
En.
MIES
Näit kun kuoli. Olit niin pieni ettet siitä muuta muistakaan. Mutta sellainen kuva painuu mieleen. Ei sellaista unohda.
ROOSA
Mun äiti tekee kynttilöitä myyntiin, isä käy kaupungissa töissä.
SEBASTIAN
Ai jaa.
(Hiljaisuus.)
ROOSA
Mun täytyy varmaan mennä. (Tauko.) Tuletko sä tänne huomenna?
SEBASTIAN
Tulen.
ROOSA
Samaan aikaan? Voisin tulla katsomaan sua.
SEBASTIAN
-
ROOSA
Vai haluatko sä olla yksin?
SEBASTIAN
Tule vain.
(Roosa hymyilee ja menee. Sebastian istuu hetken, lähtee sitten Roosan perään.)
NAINEN
Seuraa tyttöä.
MIES
Haluaa tietää missä se asuu.
NAINEN
Onhan se sen ennenkin nähnyt, kävelemässä palmikot päässä koulusta kotiin. Vaaleanpunainen villapaita, äidin harmaa vekkihame. Ei niillä ole varaa parempaan. Mutta ei se tyttö välitä, se on hyvin kasvatettu.
MIES
Äiti näkee poikansa seuraamassa sitä tyttöä. Se on nähnyt sen tytön ennenkin. Villapaita, punainen kai. Palmikot solmittu vihreillä lettinauhoilla. Yhtäkkiä se katsoo poikaansa kuin sairasta, kuin tällä olisi vähintään mätäpaise korvien välissä. Vähintään.
NAINEN
(Miehelle) Tyttö on sitä poikaa nuorempi.
(Sebastian tulee rannalle ja jää seisomaan naisen ja miehen väliin. Keskustelu muuttuu toisaalta avioparin välienselvittelyksi, toisaalta äidin huudoksi Sebastianille.)
MIES
(Naiselle) Kaksi vuotta.
NAINEN
Kaksi vuottako vain? Se heitukka ei ole vielä rippijuhliaan nähnyt. Se on luonnotonta!
MIES
Älä taas aloita.
NAINEN
Sinä haluat vain nähdä sen hameen alle, perverssi sika! Tuollaisia te olette kaikki. Pää seuraa perässä kun sepalus johtaa voitonmarssia kapakasta kotiin!
MIES
Turpa kiinni!
NAINEN
Mikä sen nimi on?
MIES
Kenen?
NAINEN
Sen mikälie helmatheiluutrallalleiheitukan! Mikä sen nimi on?
SEBASTIAN
Roosa.
NAINEN
Pidätkö sinä siitä?
SEBASTIAN
Se on nätti.
NAINEN
Nätti?
SEBASTIAN
Niin.
NAINEN
Niinkö? Nätitkö ne herralle nyt vain kelpaa? Ei taida muulla olla enää väliäkään?
SEBASTIAN
En minä tiedä.
NAINEN
(Lyö maata, Sebastian kaatuu kuin häntä olisi lyöty.) Pikkupaska sika! Et edes äitiäsi kunnioita! (Sebastian ei liiku.) Entä minä? Eikö minulla ole enää mitään väliä?
(Mies lyö maata, nainen kaatuu kuin iskusta. Mies menee.)
Työn tiedot
Valastanssi
neige
» Kategoria: Kirjallisuus » Näytelmät» Työn pituus: 611 sanaa» Työ lisätty: 13.11 - 2005» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 3 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tämä ote yhdestä ensimmäisistä näytelmäteksteistäni - pienoisnäytelmä jonka kirjoitin Teatterikorkeakoulun dramaturgian ennakkotehtävänä keväällä 2004. Se oli kokeilu erilaisista tasoista näyttämöllä. Teema perheväkivalta. Siinä on paljon hyvää, mutta se kertoo paljon siitä mistä lähdin liikkeelle - sanoja pystymetsästä. Nykyisin kirjoitan jo paljon muuta.
Kommentit
kakuro
12:32 // 27.11 - 2005
Tää on... Tää on kiva :D Salaperäinen. Hitsi, tekee mieli päästä ite näytteleen jotain tällästä. Ovela, keiltämättä.
Khuutti
12:48 // 03.03 - 2006
Jännä. Juuri nuo tasot ovat tosi mielenkiintoiset. Lopussa tunnelma katkeaa häiritsevän nopeasti ja jäin vähän tyhjän päälle. Vaikea sanoa, miten lavalla tuo loppu toimisi.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!