Kaunokirjallisen työn esitys
Kohtaus, jossa joku kuolee.
AINO
Sisäinen verenvuoto.
BAAVO
Aivoissa.
AINO
Siitäin voi selvitä. Meidän pitää lähteä sinne, mennään tueksi. Tai ainakin pois täältä.
BAAVO
Mikäs täällä on vikana?
AINO
Tää on krematorio.
BAAVO
Tää on mun työpaikka.
AINO
Kyllä sä tiedät mitä mä tarkoitan.
BAAVO
Odotellaan täällä. Eikös se polttohautauksen halunnut.
AINO
Mä luulin että sillä ois jotain merkitystä sulle. Lapsuudenystävä, et sä voi vain -
BAAVO
Sä et tiedä tästä mitään.
AINO
Baavo - (Ainon kännykkä soi, Aino vastaa) Aino Kelo... Kyllä... Teitte kaikkenne... Ymmärrän minä että vaikea... Kyllä... Kaksikymmentä viisitoista... Kiitos että soititte... Sanon kyllä... Kiitos, näkemiin.
BAAVO
Se siitä sitten.
AINO
Miten sä voit kuitata noin? Mä en vois elää tuollaisen muiston kanssa. Mä uskon sieluun. Mä uskon että sun ystäväs sielu seuraa sua koko sun loppuelämäs, se jää tähän maailmaan.
BAAVO
Älä ala mulle kertomaan mitä ihmisestä jää. Kyllä mä tiedän helvetti seissy täällä sitä mustaa jäännettä jaloissa melkein kymmenen vuotta. Sano mulle miten mä voisin uskoa että ihmisestä jää joku merentuoksuinen sielu ku se uurnasta kaadetaan rantapusikkoon. Mä vedän joka päivä sitä samaa sielua viemäristä rottien ja mutanttikalojen terasseille vittu.
AINO
Sä oksetat mua.
BAAVO
En mä okseta sua. Sä teet sen itse, elämä sussa. Naistenlehdet neuvoo nauttimaan elämästä. Nauti ihmeessä! Sä voit palvoa sitä, rukoilla, huutaa, raivota, anella mutta se tappaa sut kuitenkin. Elämä tappaa meidät kaikki lopulta. Kaikki ennen sitä on vaan yhtä helvetin turhaa.
AINO
Lopeta. (Itkee)
BAAVO
Tällainen näytös sitten. Onnittelut. Joku oli jo valmis uskomaan että sä vielä muistaisit jotain. Jonkin illuusion ihmisestä.
AINO
Miten susta on tullut tuollainen tunnoton tyhjä?
BAAVO
Mitenkö? Ehkä sen jälkeen kun sain tietää miten sä noudatat kaikkia mahdollisia elämästänauttimissitaatteja tän kanssa joka just nyt kylmenee sairaalassa. Mä voin olla helvetin tyhjä mutta se on kaikki mihin mä olen pystynyt.
AINO
Baavo...
BAAVO
Aino mä olen niin vähän enää.
AINO
Anna anteeksi.
BAAVO
Tule mun luokse. Tule tähän Aino.
AINO
(Baavon luokse, vajoaa polvilleen tämän eteen) Anna anteeksi. Mä en halunnut. Mä en ois...
BAAVO
(Avannut vyönsä. Vetää vyön ulos housujen lenkeistä ja puristaa sitä kädessään.) Mä olisin voinut lähteä Aino. Milloin vain. Joka kerta. Mä en voi itkeä nyt. Mä olen vain yks vammainen tyhjä. Se oli mun ystävä vittu! Ja sä. Sä olet... Mä en voinut lähteä Aino. (Syleilee Ainoa, suutelee tätä.) Mä luotin joskus tähän elämään. Nyt se tappaa mut tähän lämpimään mitä mä tunnen sua kohtaan.
Kohtaus, jossa joku kuolee.
» Kategoria: Kirjallisuus » Näytelmät» Työn pituus: 340 sanaa» Työ lisätty: 13.11 - 2005» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
Lisää koulutöitä. Tämä on, kuten 'Kohtaus jossa erotaan', yksi kohta samaisesta tehtävänannosta. Kirjoita kohtaus jossa joku kuolee. Henkilöt ovat samat, Aino ja Baavo (halusin värittää perinteiset henkilöt A & B), mutta eivät silti välttämättä SAMAT henkilöt. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan :) Tämäkin saattaa vielä johonkin näytelmääni päätyä, kuka tietää...!
09:35 // 10.03 - 2006
Hui, tää sai mussa aikaa vahvan tunteen. Upeasti kuvailtu tunteita, mutta esim. kohdassa missä Aino alkaa itkemään, olisi ehkä voinut laittaa että "kyyneleet alkavat valua kasvoja pitkin" - mulle nimittäin tulee sellainen hassu mielikuva missä iso nainen alkaa vain yhtäkkiä pillittämään, mieleen ;>
Loppu antaa paljon mielikuvituksen varaa.
13:56 // 31.03 - 2007
Mun mielestä tässä sarjassa on otsikointi pielessä. Tässä on joku jo kuollut, Erotessa ero on jo tapahtunut, jollei sitä ymmärrä siksi eroksi, että Baavo eroaa Ainon seurasta fyysisesti kulkiessaan ulos ovesta. Muuten aika ok tekstejä, eteneminen vain ehkä hieman tökkivää.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!