Kaunokirjallisen työn esitys
Prologi: Jos yrittää kaikkensa
eikä kuitenkaan yllä tähtiin,
edes niihin lähimpiin...
Hiljaisessa illassa
ei kukaan laula.
Yö yksinäisyyttä mustempi.
Hiipivä halla
kuin marraskuulta paennut.
Ei edes kesä lämmitä.
Kaipausta huutaen
vaikka ääntä ei lähde.
Mykkä joutsen joella.
Harmaata maisemaa silmilleni.
Et ehkä tiennyt,
mutta toit sokeuden.
Tyhjyys on kohtu,
josta en koskaan
halua syntyä.
Työn tiedot
Marras
Elegia
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 145 sanaa» Työ lisätty: 21.06 - 2006» Kommentoitu: 10 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kesäkuu oli kylmä.
Kommentit
haltiatytto
18:23 // 21.06 - 2006
tää oli jotenki kiehtova. tykkäsin hirveesti. erityisesti tästä "mykkä joutsen"-ajatuksesta :>
laitan suosikiks:>
Tapuli
14:30 // 22.06 - 2006
Loppu oli aivan hirvittävän hieno. Nuo kaksi viimeistä kappaletta. Jotenkin pidin tästä, todella hyvä.
Horpeli
21:41 // 12.07 - 2006
Suomalaista melankoliaa! Pidin runon varsinaisesta ensimmäisestä säkeistöstä ja viimeisestä säkeistöstä eniten, jotenkin tukevat toisiaan. Tuota prologia en kyllä pysty sulattamaan, en kai vain ole tottunut niihn. Tuo joutsesäkeistö oli kyllä kolahtavin, ja rimmailee tuon ensimmäisen kanssa hyvin kun "ei kukaan laula" ja "mykkä joutsen". Ja kyllähän nuot kaksi viimeistä kappaletta sen kertovat, että joku läheinen henkilö on runon kertojan hyljännyt tai muuta vastaavaa. Muuten runon kylmä teema vahvistaa eroteoriaa. Pidän kyllä tästä runosta, mutta jotenkin ei mene niin vetoketjumaisesti jokainen nikama omalle paikalleen, jää jotenkin auki, mutta ei se tätä runoa tietenkään tuhoa :) Kenties kaipaisin tällä hetkellä yksinkertaisempia yhdistäviä tekijöitä tai jotain, pitänee kokeilla lukea tämä vähän terämmässä kunnossa uudestaan.
leppis
23:21 // 15.07 - 2006
Kylmiä väreitä menee selkää pitkin.... Tästä uhkuu jotenkin niin paljon tuskaa ja kaipuuta. Pidin erityisesti joutsenkohdasta. Minusta tässä kaikki kolahtaa yhteen.
Sasha
15:35 // 02.08 - 2006
Tässä oli harvinaista omaperäistä tunnelmaa, ei täysin plakioitua paskaa. Näistä sanoista saisi täydellisen lyriikankin, oikealla musiikilla. 'Mykkä joutsen joella' kohta sykähdytti eniten, jotenkin pidän näistä sinun tämänkaltaisista 'lausahduksista' tässä runossa. Hyvinkin hyvä runo, vaikken niistä mitään tajua.
En yleensä pidä kauheasti kipu-runoista. Johtuu yleensä siitä, että ne ovat niin naurettavia. Tämä oli kuitenkin iloinen yllätys. Maistuisiko tässäkin runossa katkeruus? Ei ehkä ihan sanan tarkassa määrityksessä, mutta kyllästyminen iänikuiseen ainakin tuntuisi olevan.
StYllebad
20:49 // 04.08 - 2006
Oooh, toi mieleen Kotiteollisuuden lyriikat, mikä on oikein hienoa (eli siis itseeni tämä melankolia iskee täysillä).
Tuttuja fiiliksiä, tuo mieleen oman epävarmuuden "miksi yrittää, mitä käy kun annan kaikkeni eikä se riitä?"...
Jotenkin jättää kuitenkin hiljaiseksi. Ei ole kaikesta huolimatta runo joka saisi huutamaan hallelujaa, vaikka ainekset siinä todella on.
Kauniita kielikuvia, soljuvat mukavasti eteenpäin mutta.
Minä en itsekään tiedä.
Mutta kyllä kyllä, jatka kirjoittamista. Tässä on taitoa.
Stanzara
12:20 // 16.08 - 2006
Loppu oli runon parasta (ja minulle myös ainutta) antia. Muu runo tuntuu jo moneen eri kertaan paloina eri lähteistä kuullulta. Ehkä luen liikaa, mutta silti.
Burned
22:27 // 10.10 - 2006
En osannut yhdistää asioita toisiinsa tässä runossa. Ehkä se johtuu väsyneisyydestäni? Sen kyllä ymmärsi, että jotain ei-niin-kivaa tässä käsittellään, mutta se jää paksun harmaan usvan taakse.
Minä sisäistäisin tämän ehkä vähän paremmin lyyriikkoina, kuin runona.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!