Kaunokirjallisen työn esitys
Vaihdettiin sormenjälkiä
Jaettu identiteetti kaulassa
ohuenohuessa köydessä
Vaimea naksahdus
Emmehän ikinä paisko ovia
Hiljaisuus kaikuu seinästä seinään
hajottaen tieltään muistijälkeä
ovesta, jota emme paisko
muotoillen tilalle abstraktia sävelkuviota
Särkee
Liikaa hiertymiä
ja
Jokseenkin kolhuinen identiteetti
kolahtaa matonkuteiden väliin
ja pää alkaa pikkuhiljaa räjähtää
Työn tiedot
Vuorovaikutusvalta
-nna
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 29 sanaa» Työ lisätty: 09.07 - 2006» Kommentoitu: 10 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
9.6.2006
Jotkut randomrakastajat vaihtaa kuulemma sormuksia?
Mut meilhän kestää now and 4evah, eiks je...
Kommentit
Yz
09:46 // 09.07 - 2006
o__o Ohopsis, pidän.
Hienoa sanojen käyttöä jälleen.
"Jokseenkin risainen identiteetti
kolahtaa matonkuteiden väliin" Hienosti sanottu.
Tapuli
17:20 // 09.07 - 2006
Tuo "Emmehän ikinä paisko ovia", on loistava kohta, se särki hienosti runo, ja sai ajattelemaan mitä siinä sanottiin. Myöskin nuo kielikuvat ovat hienoja, kivan selkeä runo jotenkin.
Pidin, hyvää tekstiä.
Myrskytuuli
21:28 // 10.07 - 2006
''Emmehän ikinä paisko ovia''. Emmehän niin ja kuitenkin paiskotaan, loistava tehokeino vaikkakin naurettava pikemminkin, ei taida tehota kaikkiin ihmisiin. runossa hieno tehokeino kylläkin:) tässä oli hienointa kun ensimmäinen virke oli noinkin vahva kuin ''vaihdettiin sormenjälkiä'', minusta se oli nerokas. oikeasti. tällainen olo on luultavammin kaikilla murrosikäisillä nuorilla joilla oma identiteetti on hakusessa ja piilossa. se tästä ensimmäisenä tuli mieleen. hiertymät perheen kanssa saattavat äityä pahaksikin, jolloin iho irtoaa ja kipu kasvaa. identiteetti kolahtaa matonkuteiden väliin? sitä en käsittänyt, mikä kuulosti tietenkin juuri sen takia vieläkin hienommalta. :D monimutkainen mieli, siksi mitä vaikeampi käsittää sen hienompaa. siksihän nykytaidettakin arvostetaan.
tämä on juuri sitä.
reijo
23:46 // 10.07 - 2006
Yksi korjaus:
senästä seinään -> seinästä seinään
Jaettu identiteetti eli toinen on joutunut jakamaan identiteettinsä toisen puoliskon toisen omaan. Riipuksia on kuitenkin vain yksi eikä kahta. Minulle tulee tästä mieleen suhde, missä on luvattu olla riitelemättä, koska on huomattu, että asioista ei pystytä puhumaan ilman toisen ovien paiskomista. Tämä on kuitenkin johtanut pikku hiljaa tunteiden salailuun ja nyt toisen pää meinaa räjähtää. Jalkaan on tullut hiertymiä, koska on täytynyt kävellä koko ajan kengillä, joista ei myöskään lähde ääntä. Nyt puukengät jalkaan ja molemmat ovia paiskomaan ja mielellään vaikka repimään niitä irti, sillä silloin se ns. ilma puhdistuu eikä kummankaan tarvitse hiippailla. Naurettavinta on se, että molemmat tietävät asiasta, mutta kumpikaan ei vaivaudu räjähtämään tai edes sytyttämään lyhyttä sytytyslankaa. Näin minä tämän tulkitsisin :)
Yoshia
18:29 // 28.07 - 2006
Tämä on jotenkin tyhjentävän upea. Kolmas kappale on taivas, lähes hienointa mitä olen koskaan lukenut.
sankaripoika
15:47 // 25.09 - 2006
sanon saman uudestaan. En mä osaa kommentoida tällaista. Suosikkiin suoraa.
Slay
00:14 // 30.12 - 2006
Tämä on aika mainio sanoisinko. ^^
Tosi syvällistä, ja pysäyttävää. Jotain suurempaa kuin pelkkiä kirjaimia kirjainten joukossa.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!