Paperisiivet

leppis

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 18 sanaa» Työ lisätty: 10.07 - 2006» Kommentoitu: 18 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)

Tietoa työstä:

Luin yhtä kirjaa, ja siinä oli paperisiipiä, taikuudella toimivia lentohärveleitä. Siitä sain inspiraation tähän hyvin lyhyeen runonpätkään. Päässäni pyörii jatkoa tälle, mutta en saa sitä järkevänä ja kokonaisena ulos. Ehkä lisään sen tähän sitten kun sed suostuu tulemaan ulos. :)

EDIT: Ja näköjään tämä sivu ei näytä tätä oikein. Viimeisen rivin pitäisi alkaa siitä mihin toiseksi viimeinen loppuu.
EDIT 2: Kirja oli Gahreth Nixin Lirael.

Eliel

12:35 // 10.07 - 2006

Moderni. Henkilökohtaisesti pidin.

-nna

12:36 // 10.07 - 2006

Tykkään aina kovasti noista beibeistä. ^^ Tahtoisin kyllä nähdä sen jatkonkin, puserra puserra. :)

Eliel

13:07 // 10.07 - 2006

Ai niin juu. ^^ Mikähän tuon kyseisen kirjan nimi mahtaa olla?

MushuThaLohari

16:50 // 12.07 - 2006

Lirael tästä tulikin mieleen jo tuon ensimmäisen kuvausboksitekstin rivin ansiosta (pidin siitä melkein enemmän kuin Sabrielista!).
Lyhyt ja ytimekäs. Tavallaan olisi kiva saada tälle jatkoa, mutta toisaalta taas.. tämä on erittäin toimiva näinkin. Rytmitys on mielestäni onnistunut ja tuo beibi hiukan keventää ehkä muutoin hiukan vakavaakin tekstiä. En yleensä pidä puhekielisyyksistä runoissa (enkä noin ylipäätään kirjallisuudessa), mutta tähän nuo 'sä', 'mä' jne. kyllä sopivat mukavan saumattomasti.

Lyhykäisyydessään ajatuksia hämmentävä ja herättävä runo. Pidän :]

Horpeli

17:50 // 12.07 - 2006

Kevyt runo. Vaikka riimejä ei ole niin sopisi juuri parhaiten lausuttavaksi. Asia on tiivistetty, ei turhia rivejä jankkaamassa, just sopivan simppeli. Vihaan puhekielellisiä ilmaisuja runoissa, mutta tässä ne toimivat :o Jos tuossa nyt olisi 'sinä pyydät' niin se tekisi runosta paljon hidastempoisemman. Jotenkin uhkuva runo tuon keveyden lisäksi, sellainen pirteä. Ihan kiva, ei yhtään niin huono mitä ensimmäinen lukukerta antoi, nyt muutaman kerran läpiluettuna aukeni kivasti :)

Nanna

22:29 // 12.07 - 2006

Yritystä potentiaaliin ja meininkiin.
Sujui aivan yhtä hyvin, kuin lento paperisiivillä.


Tähän vaaditaan hyvin paljon fiilistelyä lukijalta, tai sitten koko runo menee ohi liikuttamatta/herättämättä yhtään mitään.
Jotenkin nähty jo tämäkin.

Elegia

15:17 // 13.07 - 2006

Nykyaikainen kieli ("sä", "beibi") särähtää ilkeästi korvaani, kenties siksi kun muutenkin olen tällainen "vanhan tyylin"/kirjakielen suosija. Runossa on ajatusta, piti oikein lukea monta kertaa. Jäin miettimään miksi sen toisen siivet ovat paremmat, kuin sen toisen paperisiivet :D Kiva ja kevyt pikku runo, ei sen tuon pitempi tarvitsekaan olla.

reijo

03:56 // 16.07 - 2006

Minulla tuli ensimmäiseksi mieleen luokkaerot. Eli toinen ihminen haluaisi ottaa toisen mukaansa lennolle, mutta se ei ole mahdollista, sillä toinen näkee toisen alempana kuin itsensä. Onkin melko ylimieleistä väittää, että toinen ei koskaan pystyisi lentämään yhtä korkealle ja kauas kuin toinen. "näytä mulle miten lennetään", hhmm. voisihan tämä myös tarkoittaa sitä, että toinen haluaisi olla yhtä rohkea/ennakkoluuloton kuin toinen, mutta ei tähän pysty sillä hänen siipensä eivät kanna eli hänen itsetuntonsa ei ole kyllin vahva siihen, että hän pystyisi lentämään kuin toinen. Mitkä siivet sitten kantavat tavallisia paperisiipiä kauemmaksi? Varmaankin paremmista papereista tehdyt. Tämmöistä tuli tästä mieleeni. Kirjaa en ole lukenut.

Graveheart

20:35 // 20.07 - 2006

Voi kun se on lyhyt. Näin ajattelin heti kun näin sen, sillä sellaiset harvoin kertovat minulle mitään, ja sitä lukiessa tuntuu siltä kuin jotain olisi jäänyt kesken. Mutta toisaalta välillä on hyvä kertoa vain yhdestä ajatuksesta kerrallaan eikä tunkea kaikkea sanottavaansa väkisin mukaan. Minullekin tuli mieleen millä tavalla joku näkee heikomman yksilön, ja sikäli kun molemmat heistä ovat siivekkäitä, voisin olettaa että he ovat samasta puusta veistettyjä, mutta eri tasoille kasvaneita. Yllättävää oli kuitenkin ettei vahvempi osoita mitään tunteita toista kohtaan, kuten sääliä. Tuohon on mahdollista kuvitella tarvittaessa vaikka jotain ivallistakin.

Puhekielestä olen samaa mieltä kuin enemmistö, eli se vähän järsii tätä. Toisaalta kuitenkin koko runo on muutenkin kevytkulkuinen, niin se kai sopii tähän sitten paremmin.

Sasha

15:26 // 02.08 - 2006

Tästähän saisi vaikka minkälaista proosatekstuuria aikaiseksi :) Pidän tästä kamalasti, siis tämä on näitä hetken pysäyttäjiä kun alkaa paremmin ajatella. Pidän runon sävystä, siitä että joku jätetään taakse paperisiipiensä kanssa. Se, ettei pääse mukaan kun on heikompi. Vähän sama pätee ystävyyssuhteissa - se joka ei kiinnosta, jätetään ulos. En tiedä, pidän.

StYllebad

20:35 // 04.08 - 2006

Toi beibe särähti jotenkin ikävän oloisena korvaan. Lyhyet runot ovat mielestäni kaikkein vaativimpia (itselleni lähes mahdottomia :D), koska niin vähiin sanoihin pitäisi saada lataus, tunnelma. Vaikka sanotaan että laatu, ei määrä, niin tämäkin kompastuu mielestäni omaan lyhykäisyyteensä.
Jotta tämä runo todella käännyttäisi, pitäisi lukijan olla eläytymiskykyinen ja valmis panostamaan löytääkseen jotakin. Siispä en pitäisi pahana runon kasvattamista, tai jonkinlaisen koukun lisäämistä. Tällaisenaan se joko avautuu tai ei, se antaa jos lukija on ottaakseen. TYRKYTÄ minulle tunnelmaa, pistä minut lukemaan. :D
Mutta itse sisällöstä...
Lähinnä tämä herätti tällaisen siipeilijä-tarinan mieleeni. Heikompi turvautuu johonkin loistavaan, ehkä omaan idoliinsa, uskoo sinisilmäisenä tämän voimaan, joka kantaa ylös.
Mutta tämä taas tietää enemmän, elämän merissä seilannut ja kärsinyt - paperisiivillä ei lennetä, ei edes lentokoneen siivellä.
Sen verran minä sain irti tällä kertaa :)

QED

15:13 // 09.08 - 2006

Muhun kyllä iskee nimenomaan toi puhekieli, kun tykkään että kaikissa taiteissa rikotaan niitä rajoja, jotka on yleisesti hyväksytty. Ne, joiden mielestä runot pitäis kirjottaa kirjakielellä, on vaan vanhanaikaisia.

Stanzara

12:13 // 16.08 - 2006

Kuten StYllebad sanoikin, todella lyhyisiin runoihin on vaikea saada sellaista jännitettä kuin hiukan pidempiin (itse en kovin (eli liian) pitkistä pidä kuitenkaan), koska kehyksiä on niin vähän, että lukijalle harvoin jää paljon minkä varaan rakentaa päätelmänsä. Tietynlaista tunnelmaahan tässä tavoitellaan, mielestäni tulos ei kuitenkaan aivan vakuuta. Toisinsanoen tästä puuttuu se lopullinen koukku, kikka jolla lukija saadaan innostumaan lukemastaan. (Mielestäni siis näin.) Lupausta tässä kuitenkin on! Hyvä, muttei loistava.

ouz0

16:50 // 16.08 - 2006

makee :)

Burned

22:21 // 10.10 - 2006

Sanoisin että oikein ihastuttava runo. (:
Toisin kuin StYllebadilla, niin minusta 'beibi' kyllä sopi oikein hyvin.

MarginaaliJari

13:29 // 10.02 - 2007

jos haluat mielipiteitä, niin tää on oikein huono, kirjottaminen on mitään sanomatonta ja köyhää, mutta ennenkaikkea tunne on nihkeä, naivi.

GemineWings

22:04 // 29.07 - 2007

Löysin keskustelun Arvostelupiiri, jonka tiimoilta löysin myös tämän runon. :)
Ajatuksia herättävä runo, kovasti. Ja hauskan vauhdikas tyyli, puhekieli sekä sana "beibi".
Ehkä kaipaisin erilaista säkeistöihin jakoa. Eihän paljon muuntelua voi tietenkään runon lyhyyden vuoksi tehdä, mutta kaipaisin ensimmäistä säettä omaksi säkeistökseen. Siinä voisi olla varsin mukava pysähdys, eikä se saisi mielestäni sanaa "beibi" kuulostamaan särähtävältä (kuten aikaisemmin onkin sanottu).

Itselläni tulee tuon runon keveyden ja lennokkaan runotyylin ansiosta mieleen henkiset eroavaisuudet. Toinen tahtoisi olla yhtä vapaa kuin toinenkin siipiensä kanssa, mutta ne siivet eivät häntä kuitenkaan kanna yhtä pitkälle. Paperisiivet eivät jaksa kantaa, joten jalat jäävät auttamatta maahan. Tuntuu siltä, kuin tämä paperisiipinen olisi monin kerroin realistisempi (jalat maassa -tyyppi) runominää, joka viilettää taivaalla ja maalaa taivaanrantoja elämäntyökseen. Vastakohtaiset luonteet toisilleen. Toiselle maasta irrottautuminen voisi olla joskus hyvä ratkaisu, mutta runominänkin olisi joskus hyvä lepuuttaa siipiään ja laskeutua takaisin maahan, todellisuuteen.

Tällaisia ajatuksia. Pidän tästä kovasti, ajatuksia herättävä runo kaikin puolin. :)

Gladrissa

21:34 // 11.04 - 2008

Bongasin tämän arvostelupiiristä. Ja kyllä, muistan myös Liraelin, hieno kirja!

Hmm... Mielenkiintoinen, mukavalla tavalla erilainen runo. Voisi käydä myös aforismista tai mietelauseesta. Jotenkin tulee mieleen myös jokin rock- tai pop-kappale, kun tuolla on tuo "beibi". Se myös antaa tähän mielestäni mukavan lisämausteen, vaikka aluksi särähtikin korvaan. Ehkä puhekielisyys tuo tähän tavallisuuden tuntua. Kivasti herätti ajatuksia tämä. Tuntuu, että kyseessä olisi joku kovasti ihailtu henkilö runon puhujana ja hänen ihailijansa, joka sitten yrittää kaikin tavoin tulla kyseisen ihmisen kaltaiseksi. Lisäksi puhuja vaikuttaa hieman ylimieliseltä, kuin pitäisi itseään tätä toista ihmista parempana. Ja tuo toinen ihminen kuvataan jollain tavalla heikkona.

Lukiessani heräsi mieli tietää lisää. Miksei toinen koskaan pääse puhujan tasolle? Miksi puhuja uskoo lentävänsä korkealle? Olisi kiva saada toinen runo, joka olisi jatkoa tälle. Mutta mukava runonen, tykkäsin ^^