Kaunokirjallisen työn esitys
Tänään on ollut erikoinen päivä. Hyvin erikoinen, etten sanoisi. Ystäväni sisällä ovat olleet peloissaan, eikä ihmekään, sillä liian monet heistä ovat tänään lähteneet viimeiselle matkalleen. Tai tässä tapauksessa paremminkin viimeiselle parannukselleen. Olen saanut kuunnella katkerien marmatusta koko päivän. Luulevat, että minulla on asiat täällä toisella puolella paremmin. Vaan kun eivät ole.
Kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa joudun elämään kuilun partaalla, kun ystäväni toisella puolella joutuvat kaltoin kohdelluiksi parhaimmillaan vain muutaman kerran kuukaudessa. Siellä he istuvat toistensa seurasta nauttien ja sairaalavitsejä kertoillen. Mutta minä, minä olen täällä aivan yksin. Ja sitäpaitsi, jos verrataan työolosuhteitani heidän vastaaviinsa, ei ole epäilystäkään siitä, kuka tässä huoneessa joutuu kärsimään. Ensinnäkin, aivan ensimmäisenä kohtana listallani ovat epäpuhtaudet. Ja kun minä nimenomaan työvoimatoimistossa ilmoitin soveltuvani vain ja ainoastaan siistiin sekä hygieniseen työympäristöön. Mutta kuunneltiinko minua? Ei, ei todellakaan. Nyt joudun elämään läpi vuorokauden erilaisten bakteerien ja pöpöjen ympäröimänä, tulen hulluksi! Öisin näen painajaisia lapsista. Heidän likaisista käsistään ja kuolaisista sormistaan. Hyvänä kakkosena tulevat työympäristööni liittyvät seikat; onko vaarallisempaa työpaikkaa nähty?!? Minun tarvitsee vain kääntyä puoli kierrosta myötäpäivään, heilutella hieman lanteitani ja siinä sitä ollaan, tipun puolitoistametriä alaspäin, suoraan vessanpönttöön! Ja olenhan minä muutaman kerran tippunutkin. Tosin vielä tähän asti kannen päälle. Mutta kerta se on ensimmäinenkin, kun mulahdetaan kunnolla. Ja jos ei mulahdeta, niin sitten tukehdutaan ympäristömyrkkyihin. Kyllähän te tiedätte, kaasuja ja sen sellaista. Ja arvatkaa vain, onko vaarallisen työn lisä huomioitu palkassani? Noh, onneksi vakuutusasiat sentään ovat kunnossa.
Kuten siis jo aikaisemmin mainitsinkin, tänään on ollut hyvin erikoislaatuinen päivä. Hektistä, etten sanoisi. Perheen äiti on käynyt tervehtimässä jo useaan otteeseen. Olen melko varma, että kyseessä on jonkin sorttinen epidemia, sillä niin monet tuttavistani ovat tänään menehtyneet. Viimeisimpinä rakkaat ystäväni Panadol sekä Codetabs. Ja juuri tämänpäiväisten tapahtumien vuoksi olenkin nyt vakavissani harkinnut erohakemuksen jättämistä. Pelkään pahoin, etteivät hermoni kestä enää perheen sairastelua. Ansiokkaat, vaikkakin raskaat, vuoteni vessan lääkekaapin avaimena saattavat olla hyvin pian ohitse.
Työn tiedot
Tiedoksi työvoimatoimistoon
piiapauliina
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 314 sanaa» Työ lisätty: 15.07 - 2006» Kommentoitu: 10 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kevät 2006. Luovan kirjoittamisen kurssi.
Kommentit
Wepi
01:00 // 15.07 - 2006
Tykkäsin todella paljon. Erityisesti tuo loppu oli mieleen, mukavan yllättävä.
reijo
23:38 // 15.07 - 2006
Täytyy myöntää, että valehtelisin jos sanoisin arvanneen lopun :) Avain se elää pitkään, mutta ei näköjään niin tyytyväistä elämää, kuin hieman lyhempään elämään tottuneet pillerit. Paitsi kenties ne harvemmin käytetyt pillerit, ne ovatkin varmaan sitten kaapin ns. vanhat ja viisaat. Voi avain raukkaa, toivotaan että kirje auttoi :)
leppis
11:04 // 31.07 - 2006
Eipä tullut lukiessa mieleenkään että kirjoittaja voisi olla lääkekaapin avain. :) Pidän tästä.
Sue
17:37 // 09.08 - 2006
:DDDDDD ihana kertojavalinta :) niin hauska! tosiaan, yllättävä loppu, oli sitä ennen vähän pihalla et "hetki, kuka tai mikä täs nyt kertoo?" :D
kitja
00:03 // 17.09 - 2006
Keskimmäinen kappale sai aikaan jonkinasteisen kuvotuksen, en ole suuri pöpöjen ystävä. Kiintoisa loppuratkaisu, pidän kovasti. Toimii! :)
sera
13:20 // 30.03 - 2007
Olen kuinmyös mieltynyt kategoriaan "kaikki muu sanallinen":) Pidän tästä, tosi outo, pakinan piirteitä sisältävä pyrähdys. Tiivis muoto on jees. Jotain kritiikkiä jos pitäis kaivaa, niin aika pieniä juttuja ovat. Soljahtavat henkilökohtaisten sanavalinta-preferenssejen piikkiin.
GemineWings
23:13 // 25.07 - 2007
Olenkin tainnut liikkua aikaisemminkin saman asian, eli "arvostelupiiri" keskustelun tiimoilta... Kohta joku kieltää minulta siellä seikkailun. :D
Tämä on mahtava. Koko ajan itseltään kyselee, kuka ihme tuo kertoja on, arvoituksellinen teksti. Ja sitten selviääkin lopussa tylysti, että vessan lääkekaapin avain tässä vuodattaa tuntemuksiaan. Totta tosiaan, mahtaa hänen työnsä olla yhtä tuskaa. :D
Pidän tästä, kovasti. Hauskaa, herkullisen syyllistävää ja marttyyrimaista voivottelua. Sopii tähän todella oivallisesti! :)
Jussimo
01:56 // 01.04 - 2008
Haha.. hienoa, ja jotenkin kummallista kun tekstin luoma mielikuva muuttuu täysin kun sitä lukee toiseen kertaan.. Teksti oli ensimmäisellä lukukerralla jotenkin haikean lämminmielinen ja ymmärtävä, kunnes loppuratkaisun selvittyä se muuttui inhottavan steriiliksi ja etäiseksi. Hymyillyttää uskomattomasti kun tämä aiheutti niin jännän reaktion.
marc
14:13 // 27.08 - 2008
Hassua. Kielellisesti ei niin kovin päätä huimaavaa, mutta toisella lukukerralla hyvin oivaltava.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!