Kaunokirjallisen työn esitys
Tajutakseni sen,
että on kaksi tapaa olla kohtelias,
vaati monta mennyttä menetystä,
vaatii monta tulevaakin,
jotta tietäisi,
monesko joka toinen hetki sopii,
ja monesko ei.
Voisinpa ymmärtää,
miten saan katsottua hymyä viatonta,
niin viattomasti kuin voin,
todeksi sen saattaa,
huomaisinpa,
milloin piileksin suden vaatteissa,
milloin oravan.
Tahtoisin antaa,
kottikärryllisen oransseja ruusuja,
niitä semmoisia kimalteisia,
sekä sinisiäkin,
siten voisin,
olla oma itseni kukkaloisteen takana,
kuihtumattomien.
Tunnen kyllä,
tiedän mitä odotan ja mitä haluan,
mutta edes sitä en tiedä,
miten sen saavutan,
rikkomatta,
siksi pelkään ja pukeudun narriksi,
jotta nauraisit minulle.
Työn tiedot
Humo en el Amigo
Horpeli
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 62 sanaa» Työ lisätty: 19.07 - 2006» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Rokrok, puhdas tämmöinen rakkausruno, jossa on toisella osapuolella pieni ongelma, hän ei uskalla olla oma itsensä. Sillehän suhde perustuu. Nih.
<3
Kommentit
Burned
14:09 // 01.08 - 2007
Tämä oli suloinen.
Ihminen etsimässä itseään, vaikka tästä sainkin sellaisen kuvan että vastapuoli hyväksyisi henkilön varmasti sellaisena kuin hän on. Hyvin toteutettu runo.
sirpale
16:41 // 09.08 - 2007
Tuolta "arvostelupiiri" hässäkästä löysin linkin tähän :)
Erityisen ajatuksia herättävä runo tämä. Itselleni omien ongelmieni myöntäminen on usein erityisen raskasta, suljen ne pois enkä usko, että vika on minussa. Toisen ajatuksia samasta asiasta lukiessa omatkin "vajaavaisuutensa" tulevat mieleen ja niihin uskaltaa tarttua.
Monessa (jos ei jopa jokaisessa?) suhteessa toinen osapuoli törmää ainakin kerran siihen, ettei uskalla/osaa/pysty olla oma itsensä. On niin paljon helpompi tehdä asiat niin, että ne aina miellyttävät toista. On helpompi mennä piiloon, näyttää itsestään vain osa ja vain toivoa, ettei toinen huomaa vikoja, joita kuitenkin jokaisessa ihmisessä on. Liian usein ihmiset elävät vain toisen ehdoilla.
Tekstisi on helppolukuista, kuvailevaa ja mukaansatempaavaa. Muutamat kielikuvat antavat siihen väriä ja asia tulee selväksi ilman suurempia kysymysmerkkejä pääni sisällä. Kuitenkin jotain jää oman mielikuvitukseni varaan, mikä on erityisen hyvä asia. Miksi hän ei uskalla olla oma itsensä? Entä toinen osapuoli, onko hänkään todellisuudessa sinut itsensä kanssa?
Hienoa, pidin :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!