vältä viittaa
vastasin niihin monimutkaisiin kysymyksiin
ja tunsin lohdullista turhautumista
ikkunahuurun takana juostiin vaikka
pelko kiskoi meitä hameenhelmoista
tiesin sen heti ettet
voisi olla välittämättä eripariudesta meidän vieressä
yritit liikaa ja sait vain vihaa eteesi
suljettiin silmät ja leikattiin nukeilta hiukset
kun sitten öisin istuttiin sun vaatekomerossa
puhtaat vaatteet tuoksui ja koskit mun vatsaan
tartuttiin käsistä ja kuiskailtiin rakkautta
piirsin sulle seinään kukkakuvioita
mutta entä tänään
kun kaksisataaneljä päivää on kulunut
mä seison parvekkeen kaiteella ja maistelen tuulta
"silmät kii etkä tunne enää mitään"
tuun muistaan sut aina vaikka me lakattiin olemasta
au au kun se sanoikin vaan vihaavansa.
» Kirjallisuus · Runot
» Julkaistu: 25. heinäkuuta 2006
» Kommentteja: 2
» Suosikkeja: 1
» Katsottu: 21
Tapuli
25.7.2006 22:31
"mä seison parvekkeen kaiteella ja maistelen tuulta
"silmät kii etkä tunne enää mitään" " , Tuo kohta oli kaunis.
Se sai oikein pysähtymään. Pidin tästä, jotenkin tämä oli ihanan koukuttava.
amelia__
25.7.2006 22:58
pidin kovasti. se oli nätisti kirjoitettu ja ehkä ymmärsin siitä osan ja osan ymmärrän sitten kun luen uudelleen. löäydän siitä monta merkitystä ja se tekee siitä aivan mainion. suosikki-->