Kaunokirjallisen työn esitys

vältä viittaa

vastasin niihin monimutkaisiin kysymyksiin
ja tunsin lohdullista turhautumista

ikkunahuurun takana juostiin vaikka
pelko kiskoi meitä hameenhelmoista

tiesin sen heti ettet
voisi olla välittämättä eripariudesta meidän vieressä
yritit liikaa ja sait vain vihaa eteesi

suljettiin silmät ja leikattiin nukeilta hiukset

kun sitten öisin istuttiin sun vaatekomerossa
puhtaat vaatteet tuoksui ja koskit mun vatsaan
tartuttiin käsistä ja kuiskailtiin rakkautta
piirsin sulle seinään kukkakuvioita

mutta entä tänään
kun kaksisataaneljä päivää on kulunut
mä seison parvekkeen kaiteella ja maistelen tuulta
"silmät kii etkä tunne enää mitään"

tuun muistaan sut aina vaikka me lakattiin olemasta

Työn tiedot

vältä viittaa

EPIGRAMMA

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 79 sanaa» Työ lisätty: 25.07 - 2006» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)

Tietoa työstä:

au au kun se sanoikin vaan vihaavansa.

Kommentit

Tapuli

22:31 // 25.07 - 2006

"mä seison parvekkeen kaiteella ja maistelen tuulta
"silmät kii etkä tunne enää mitään" " , Tuo kohta oli kaunis.
Se sai oikein pysähtymään. Pidin tästä, jotenkin tämä oli ihanan koukuttava.

amelia__

22:58 // 25.07 - 2006

pidin kovasti. se oli nätisti kirjoitettu ja ehkä ymmärsin siitä osan ja osan ymmärrän sitten kun luen uudelleen. löäydän siitä monta merkitystä ja se tekee siitä aivan mainion. suosikki-->

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!