Kaunokirjallisen työn esitys
Elän elämäni tuotteliainta aikaa;
kaikki sanat tilkittyinä
elämäni muuriin
virheideni täytteeksi
ja korkeus mitataan itsetunnossa
ei taivaan tavoittelussa
Ja joka leikin olen hävinnyt
jonka olen haastanut
se jos mikä on
noloa ja naurettavaa.
Oli minullakin ylpeyteni
klimppeinä oksennuksessa
mätänevä muna paistinpannussa
ja nälkäisen koiran ulosteena
Ja ennakkoluuloni rakkautta kohtaan
lukitsin yöpöydän laatikkoon
liimatakseni tekohymyn kasvoilleni.
Nyt minulla ei ole enää mitään todellista.
On vain karvaita makuja
drinkkien pohjalla
ja krapulapaskan tuska
ilman Aku Ankkoja
Pelko huomisesta
kiteytettynä roskapostin kansiin;
emme myy ellet osta heti lisää.
Ei minua ole sidottu tähän oravanpyörään.
Olen vain niin väsynyt yrittämään siitä eroon.
Työn tiedot
Luovutusvoitto
Daimonion
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 72 sanaa» Työ lisätty: 10.08 - 2006» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
muistoja menneen virhe.orgin arkistokansioista.
möykkään maailmalle ja alistun.
Kommentit
Mantsa
00:02 // 19.03 - 2007
hui, olipa ahdistava :/ En paljoo näitä runoja täällä lue, mut jos tän oli tarkotus säväyttää, ni sen se teki hyvin!
mangotouch
19:29 // 19.03 - 2007
Hyvin realistinen, vahvasti kuvattu. Tuttu aihe puettuna täysin erilaiseen asuun, varsin onnistunut minusta.
ceiridwen
19:33 // 28.03 - 2007
Tässä on jotain konkreettista. Harva runo osuu sillä tavoin, että tuntee toisen todella puhuvan itselle. Harvoin jää sellainen henkilökohtaisuuden tunne, ne on vain kauniita sanoja. Usein tuntuu, että runon täytyy lyödä paistinpannulla naamaan ennen kun se koskettaa. Niin, sen tämä kyllä teki. Hienoa työtä.
Viimeiset kaksi riviä olisin tosin laittanut samaan riviin. Rivinvaihto ikävästi katkaisee ajatuksen.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!