Kaunokirjallisen työn esitys
Naavatukka ja Hämärän tytti
Tule, tule tänne
Kuin tuo usva, joka minua kohti hiipii.
Minä näen sen, minä tiedän
että sinunkin selästäsi kasvoivat juuret.
Sinä viet viimeiset auringon säteet pois
ja lasket hämärän sisään,jotta minun olisi parempi
olla ja katsoa Otavaa pimeillä silmilläni
kietoutuneena karhunsammaleeseen.
Naavatukka, pihkasilmä, virvaliekeillä tanssija
Minä vainen sumun lapsi, metsän lapsi, hämärän tytti.
Maa on kylmä, pian jo routii
Minun aikani, hämärän aika, kietoo päivän sisäänsä.
Juurtua emme enää voi.
Naavatukka, Hämärän tytti
Pihkasilmä, metsän lapsi,
Juuret eivät maahan kasva,
juuret kasvavat toisiinne
Samoja tähtiä katsellessa, sammalen kuuraan peittyessä.
Naavatukka ja Hämärän tytti
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 72 sanaa» Työ lisätty: 17.08 - 2006» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tunnelmointia, tunnelmointia. Idea kyti mielessäni jo kauan, mutta tuli vasta tänään kunnolla ilmoille. Pitempää runoa kuin yleensä.
22:48 // 08.12 - 2006
Onpa ihana. tykkään tosi paljon tästä tavasta jolla kirjoitat. Tunnelma välittyy hyvin lukijalle :) ihana!
18:22 // 12.09 - 2007
Tunsin siirtyväni mukavasta tietokonetuolista hämärään syksyiseen metsään. Pidän sitä positiivisena asiana. Hieno runo.
20:03 // 08.04 - 2008
Kaunista sanoilla maalailua, herättää mukavia mielikuvia ja tunnelma on kohdallaan. Erittäin muiellyttävää luettavaa. :)
19:21 // 10.07 - 2008
Sinulla on kiinnostavia tekstejä, joista näkyy selvästi luonnon läheisyys. Voin jo melkein tuntea metsän tuoksun ja sammaleen jalkojeni alla. Tämä runo on jotenkin erityisen kaunis ja tunnelmallinen.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!