Kaunokirjallisen työn esitys
Anteeksi
Ensin luulin sen olleen unta
kannoin huonoa omaatuntoa
että edes uneksin sellaista
kunnes painoin pääni veden alle
ravistelin itseni hereille
voi luoja, se olikin totta
MIKSI?
kysyin itseltäni
peilikuvalta en saanut vastauksia
ja se näytti vieraalta
käperryin sikiöasentoon itkien
maailma ympärillä hohkasi kylmyyttä
niin että kyyneleet jäätyivät poskille
rukoilin
että voisin muuttaa tapahtuneen
palata taaksepäin
ja korjata kaiken
Miten sinä voisit ymmärtää minua
kun en ymmärrä itsekään?
Tahdoin lopettaa tähän
katkaista viimeiset langat
jotka pitävät minut kiinni elämässä
luovuttaa ja paeta tilanteesta
kantamatta tekojeni seurauksia
En pystynyt siihen.
Rakastan sinua liikaa, tiedäthän.
Sydän verillä,
mutten antanut sille lupaa pysähtyä
vielä
pakotin kituvan sieluni jäämään vielä tähän ruumiiseen.
Ja kädet vapisten tartuin puhelimeen.
Anteeksi,
pyysin sinulta.
Anteeksi,
pyydän vieläkin.
Ja vaikka sinä et vihaisikaan minua,
vihaan itse.
Enkä anna anteeksi,
vaikka sinä joskus antaisitkin.
Sillä sen en olen velkaa,
että rankaisen itseäni,
joka ikinen päivä
tämän elämän loppuun asti.
Ensin luulin sen olleen unta
kannoin huonoa omaatuntoa
että edes uneksin sellaista
kunnes painoin pääni veden alle
ravistelin itseni hereille
voi luoja, se olikin totta
MIKSI?
kysyin itseltäni
peilikuvalta en saanut vastauksia
ja se näytti vieraalta
käperryin sikiöasentoon itkien
maailma ympärillä hohkasi kylmyyttä
niin että kyyneleet jäätyivät poskille
rukoilin
että voisin muuttaa tapahtuneen
palata taaksepäin
ja korjata kaiken
Miten sinä voisit ymmärtää minua
kun en ymmärrä itsekään?
Tahdoin lopettaa tähän
katkaista viimeiset langat
jotka pitävät minut kiinni elämässä
luovuttaa ja paeta tilanteesta
kantamatta tekojeni seurauksia
En pystynyt siihen.
Rakastan sinua liikaa, tiedäthän.
Sydän verillä,
mutten antanut sille lupaa pysähtyä
vielä
pakotin kituvan sieluni jäämään vielä tähän ruumiiseen.
Ja kädet vapisten tartuin puhelimeen.
Anteeksi,
pyysin sinulta.
Anteeksi,
pyydän vieläkin.
Ja vaikka sinä et vihaisikaan minua,
vihaan itse.
Enkä anna anteeksi,
vaikka sinä joskus antaisitkin.
Sillä sen en olen velkaa,
että rankaisen itseäni,
joka ikinen päivä
tämän elämän loppuun asti.
Työn tiedot
Anteeksi
RuttoKettu
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 106 sanaa» Työ lisätty: 19.08 - 2006» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Piste.
Kommentit
LostFairy
22:20 // 19.08 - 2006
no hui!jäi mietityttämään mikä voisi olla noin kamalaa mikä tekisi tästä kaikesta aiheellista..kamala ja siksi tämä onkin niin loistava.kosketti omalla tavallaan.suosikkeihin meni!=^.^=
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!