Kaunokirjallisen työn esitys
Ero
Auringon viimeiset säteet kultaavat puun latvat kauneiksi,
Tuntuu että tää hetki on mennyt liian hauraaksi.
Veden kohina kuuluu ympäriltämme,
Kun istumme täällä omassa valtakunnassamme
Katseemme kohtaa vain hetkeksi,
Mutta sekin tuntuu repivän sydämen palasiksi
Miten tää on tähän menny?
Ainahan me ollaan kaikki yhdes tehty.
Sanot että sulla on toinen
"Nyt kyllä kerroit vitsin moisen!"
Mutta alan itsekin sen pikkuhiljaa uskoa,
Kun kerrot hänestä ilman minkäänlaisia tuskia.
"Etkö sä pidäkään musta?
Mä ainakin välitin susta"
Kyynel valuu poskelleni,
Pois sen pyyhkäiset hellästi
Halaat mua lujasti
Ja lupaat aina välillä soittelevasi
Kuinka tästä voisi jatkaa?
Ei tästä selviäisi ilman tuskaa
Itsepähän tän päätit,
Mutta toivon että muuttaisit mielesi
Lähdin pois..
Jäit sinne yksin,
Ilman mua,
Mutta muista että rakastan sua
Ero
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 94 sanaa» Työ lisätty: 21.08 - 2006» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kiitos rakas,kun joskus rakastit :>
20:56 // 21.08 - 2006
Vaikka runoilijoille sallitaan hyvin monenlainen ilmaisu ja kieliopin hylkääminen, heti ensimmäisen säkeen "kauneiksi" pomppaa ikävästi silmille. Sanan oikein kirjoittaminen "kauniiksi" ei pilaisi loppusointuasi, ja saisit näin lukijasi ehkä lukemaan vähän pidemmällekin.
21:10 // 21.08 - 2006
Jätä riimittely ihan suosiolla pois, jotkut loppusoinnut kun eivät edes natsaa. Tuntuu niin kovin väkisinväännetyltä eikä tämä herätä oikein mitään tunteita. Kokeilisit kielikuvia ja maalailevampaa runoutta.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!