Kaunokirjallisen työn esitys
Keiju
Laskeva aurinko kultasi taivaanrannan. Kevään ensimmäiset lehdet olivat puhjenneet koivuihin, ja illan raikas kevättuuli puhalteli ihmisten korviin kuiskauksiaan. He kulkivat käsikädessä, tasaisin askelin. Tyttö ja poika. Tytön helisevä nauru kantautui ohikulkijoiden korviin ja sai heidät hymyilemään. Betonikaupunki heidän takanaan vaikeni hiljalleen kohti iltaa.
He seisahtuivat siihen kadunkulmaan. Hämärtynyt ilta peitti heidän kasvonsa. Tyttö painautui poikaa vasten, ja poika silitti tämän kullanvärisiä hiuksia, jotka kihartuivat kauniisti. Tyttö kuiskasi jotain suloista pojan korvaan, ja he halasivat pitkään. He tunsivat, miten pieniä, kosteita sadepisaroita tipahteli hiljalleen heidän hiuksilleen, mutteivät välittäneet niistä.
He kuulivat, miten autot ajoivat heidän ohitseen, mutta eivät antaneet niiden häiritä.
He seisoivat siinä ajan, joka tuntui ikuisuudelta. Sadepisarat olivat jo yltyneet tihkuksi, ja tuuli tyyntynyt. Aika tuntui pysähtyneen. Poika painoi suukon tytön otsalle, ja sitten he lähtivät kumpikin omaan suuntaansa.
Tyttö lähti tanssahtelemaan kohti bussipysäkkiä, mutta poika jäikin seisomaan kadunkulmaan. Tytön jalat kulkivat omia teitään ja häneen hameensa helma keinui. Pienet ballerinatossut kastuivat sateisesta maasta. Sadepisarat kimmelsivät tytön hiuksilla, eikä onnellinen hymy sammunut hänen kasvoiltaan.
Poika katseli näkyä lumoutuneena. "Minun keijuni", hän ajatteli ja kääntyi poispäin. Bussin valot näkyivät jo kaukaa. Tyttö oli pysäkin kohdalla, mutta hän ei pysähtynyt.
Bussi ajoi ohi, eikä tyttö lopettanut tanssiaan.
Laskeva aurinko kultasi taivaanrannan. Kevään ensimmäiset lehdet olivat puhjenneet koivuihin, ja illan raikas kevättuuli puhalteli ihmisten korviin kuiskauksiaan. He kulkivat käsikädessä, tasaisin askelin. Tyttö ja poika. Tytön helisevä nauru kantautui ohikulkijoiden korviin ja sai heidät hymyilemään. Betonikaupunki heidän takanaan vaikeni hiljalleen kohti iltaa.
He seisahtuivat siihen kadunkulmaan. Hämärtynyt ilta peitti heidän kasvonsa. Tyttö painautui poikaa vasten, ja poika silitti tämän kullanvärisiä hiuksia, jotka kihartuivat kauniisti. Tyttö kuiskasi jotain suloista pojan korvaan, ja he halasivat pitkään. He tunsivat, miten pieniä, kosteita sadepisaroita tipahteli hiljalleen heidän hiuksilleen, mutteivät välittäneet niistä.
He kuulivat, miten autot ajoivat heidän ohitseen, mutta eivät antaneet niiden häiritä.
He seisoivat siinä ajan, joka tuntui ikuisuudelta. Sadepisarat olivat jo yltyneet tihkuksi, ja tuuli tyyntynyt. Aika tuntui pysähtyneen. Poika painoi suukon tytön otsalle, ja sitten he lähtivät kumpikin omaan suuntaansa.
Tyttö lähti tanssahtelemaan kohti bussipysäkkiä, mutta poika jäikin seisomaan kadunkulmaan. Tytön jalat kulkivat omia teitään ja häneen hameensa helma keinui. Pienet ballerinatossut kastuivat sateisesta maasta. Sadepisarat kimmelsivät tytön hiuksilla, eikä onnellinen hymy sammunut hänen kasvoiltaan.
Poika katseli näkyä lumoutuneena. "Minun keijuni", hän ajatteli ja kääntyi poispäin. Bussin valot näkyivät jo kaukaa. Tyttö oli pysäkin kohdalla, mutta hän ei pysähtynyt.
Bussi ajoi ohi, eikä tyttö lopettanut tanssiaan.
Työn tiedot
Keiju
sateenvarjokatu
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 191 sanaa» Työ lisätty: 31.08 - 2006» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Syntyi eräänä iltana, kun Mew pyöri soittimessa. :)
Kommentit
tytt
15:23 // 24.09 - 2006
kertakaikkiaan ihana (: tosi suloinen ja ehkä vähän lapsellinenkin, mutta silti ihana. tykkään. (:
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!