Kaunokirjallisen työn esitys
kiertelet lasikulhossa
ympyrää toisen perään.
yksi ainut levä
liikkuu virtausten mukana,
ja on kanssasi.
huulesi huutavat
sanomattomia sanoja.
kukaan ei huomaa
valitustasi ja pelkoasi,
ei edes levä.
ihmisiä kulkee ympärilläsi,
katsovat, juoruavat,
mutta kukaan ei koske
viileää pintaasi
katsoakseen oletko elossa.
päivät kuluvat,
ympyrät vaihtuvat toisiin.
levä kuolee,
kuten sinäkin,
lasikulhossa, ihan yksin.
Työn tiedot
Kultakala
riga
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 34 sanaa» Työ lisätty: 12.09 - 2006» Kommentoitu: 7 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
mitä tästä ny voi sanua.. aika hömppä :D kultakalaani katsellessa oli jotenkin eristäytynyt ja yksinnäinen tunnelma.. ja tämä syntyi. tavallaan vähän ontuva.. jotkin kohdat eivät oikein toimi, tiedän.korjailen kun tulee uusi inspiraatio puuska.. mutta nii.. :D
Kommentit
morgenstern
19:44 // 12.09 - 2006
jotkut kohdat olisi ehkä voinut sanoa "sujuvammin"..hieman takeltelevaa..mutta aihe ihana ja erilainen ja idea kiva..:D
waffel
00:50 // 15.10 - 2006
Niinpä. Sama ajatus on itsellänikin käynyt mielessä monena aamuna. Miksi edes nousta sängystä. Kaverini teki ajatuksesta sarjakuvan: http://www.harhakuva.org/view/42368
Nanna
18:10 // 02.12 - 2006
Levä häiritsi minua. En tiedä jpohtuiko se vain siitä, ettei se sanana kuulostanut korvissani hyvältä vai jostakin muusta.
Tämä on kuitenkin teoksena paljon edellistä onnistuneempi runo, tunnelma on loistava ja idea välittyy lukijalle selkeänä.
Minua huomauteltiin joskus pisteistä ja pilkuista, jotka töksähtelivät silmissä ja huomaan nyt, mikä siinä tökkii. Muuttuisiko runo "runollisemmaksi ja sujuvammaksi" ilman särkeviä pilkkuja ja pisteitä rivien lopussa? Tai jos käytät pisteitä, voitko samaan aikaan jättää isot alkukirjaimet pois? Huolittelula on lopulta iso rooli runon antamassa vaikutelmassa.
Loppua voisit kehittää vähän eteenpäin, muista että se on viimeinen mahdollisuus tökätä lukijaa tikulla silmään ja sen mukaan jää runon jälkimaku, joka suussa kirjoitellaan arvosteluja ja ajatellaan runoa.
GemineWings
22:11 // 18.03 - 2008
Heippa, halusin tulla lukemaan runojasi. :)
Tämä miellyttää minua kovasti. Surullinen runo, vähän tavallista murheellisemmalta kannalta tarkasteltua elämää kultakalan näkökulmasta.
Todella moniulotteinen runo, tässä näkee monenlaisia eri ihmistyyppejä kiteytyneenä kultakalaan. Muutama, mikä minulle tulee mieleen:
1. Ujo ja näkymätön, joka haluaisi puhua paljonkin, muttei koskaan saa sanottua/ kukaan ei koskaan huomaa häntä
2. Jollakin tasolla kiusattu ja eristetty ihminen (henkisessä mielessä)
3. Roolinvetäjä, jonka viileän kuoren alle kukaan ei halua tutustua.
Hyvällä tavalla tarinamainen ja niukka runo säkeidensä puolesta. Itse en havainnut tässä mitään, mikä häiritsisi hyvässä kokonaisuudessa. Nuo välimerkitkin tuntuvat pysäyttävän juuri sopivissa kohdin, antaa lukijalle mukavia taukoja.
Pidän tästä todella. :)
elvistellen
12:07 // 16.11 - 2008
Nyt pysyy kasassa, idea ja sanat symbioosissa (siis verrattuna es. viha-tekstiin).
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!