Kaunokirjallisen työn esitys
Kultariipus
Kaulallein kiedoin sen kaiken,
mitä sinulla oli minulle antaa, vaikken
koskaan sitä sinulta pyytänyt
Minä en sinua syyttänyt
Mielessäin kyllä, sen myönnän
hiljaa toivoin enemmän
Sillä vaikka lahjasi kaunis, kultainen
ei se aikoja korvaa yksin, ei pikkuinen
Itse et lahjaasi minulle ojentanut
Paikalle saapumiseen olit estynyt
Myöhemmin kyllä, ei käy kiistämään
Kovasti halasit, tulit onnea toivottamaan
Lahjasi riippuu siinä yhä, siinä niin
Kaulassain valkoisessa, kostuen kyyneliin
Koskaan en sitä kaulaltain nosta
Jo nyt se nähnyt on monen moista
Vaan ei sekään sentään
mitä eniten sinulta kaipaan, sinua itseään
Kaulallein kiedoin sen kaiken,
mitä sinulla oli minulle antaa, vaikken
koskaan sitä sinulta pyytänyt
Minä en sinua syyttänyt
Mielessäin kyllä, sen myönnän
hiljaa toivoin enemmän
Sillä vaikka lahjasi kaunis, kultainen
ei se aikoja korvaa yksin, ei pikkuinen
Itse et lahjaasi minulle ojentanut
Paikalle saapumiseen olit estynyt
Myöhemmin kyllä, ei käy kiistämään
Kovasti halasit, tulit onnea toivottamaan
Lahjasi riippuu siinä yhä, siinä niin
Kaulassain valkoisessa, kostuen kyyneliin
Koskaan en sitä kaulaltain nosta
Jo nyt se nähnyt on monen moista
Vaan ei sekään sentään
mitä eniten sinulta kaipaan, sinua itseään
Työn tiedot
Kultariipus
Christabel-
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 72 sanaa» Työ lisätty: 17.09 - 2006» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Äidiltäni rippilahjaksi sain..
Kommentit
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!