Kaunokirjallisen työn esitys
Peilisali hiljainen
Tyhjässä peilisalissa
kaikuu haikea laulu.
Mies vanha hyräilee
lapsuutensa muistoja.
Ne heijastuvat
kaikenpaljastavissa peileissä
uudestaan ja uudestaan
käskevät unohtaa
ja eteen astumaan.
Keppi vanhan
ja silmälasit nokalla
ei enää nuori ollenkaan,
höperöi nyt vanhuuttaan.
Kyynel, kaksi,
valuu,
ei mieli siirry eteenpäin.
Lapsuus takana,
elämä edessä,
ajatukset niiden välissä.
Peilisali hiljainen
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 30 sanaa» Työ lisätty: 21.09 - 2006» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Sain eilen illalla inspiraation. Jotenkin kaikista miun runoista tulee hirmuisen angstisia, en tiedä miksi, kai se on tää nuoruus.
16:17 // 21.09 - 2006
aika hätkähdyttävä lopetus. pidän ajatuksesta joka tästä välittyy.
16:28 // 12.05 - 2007
Pidin lopetuksesta erityisesti. Runo on niin haikea, mutta pistää ajattelemaan asioita, vanhuutta. Oikein mainio! :)
16:25 // 24.06 - 2008
Tykkäisin runon nimestä enemmän, jos se olisi "Hiljainen pelisali", kuvaisi paremmin asiaa.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!