Kaunokirjallisen työn esitys

Peilisali hiljainen

Tyhjässä peilisalissa
kaikuu haikea laulu.
Mies vanha hyräilee
lapsuutensa muistoja.
Ne heijastuvat
kaikenpaljastavissa peileissä
uudestaan ja uudestaan
käskevät unohtaa
ja eteen astumaan.

Keppi vanhan
ja silmälasit nokalla
ei enää nuori ollenkaan,
höperöi nyt vanhuuttaan.
Kyynel, kaksi,
valuu,
ei mieli siirry eteenpäin.
Lapsuus takana,
elämä edessä,
ajatukset niiden välissä.

Työn tiedot

Peilisali hiljainen

Aamuhetki

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 30 sanaa» Työ lisätty: 21.09 - 2006» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Sain eilen illalla inspiraation. Jotenkin kaikista miun runoista tulee hirmuisen angstisia, en tiedä miksi, kai se on tää nuoruus.

Kommentit

wiosna

16:17 // 21.09 - 2006

aika hätkähdyttävä lopetus. pidän ajatuksesta joka tästä välittyy.

Gaizha

16:28 // 12.05 - 2007

Pidin lopetuksesta erityisesti. Runo on niin haikea, mutta pistää ajattelemaan asioita, vanhuutta. Oikein mainio! :)

Elfslayer

16:25 // 24.06 - 2008

Tykkäisin runon nimestä enemmän, jos se olisi "Hiljainen pelisali", kuvaisi paremmin asiaa.

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!