Kaunokirjallisen työn esitys
Kaikki oli niin kaunista. Tien pinta oli kuiva ja aurinko lämmitti mukavasti mustan tuulitakin läpi. Linnut pyrähtivät lentoon kuin säikähtäen jotain, mihin en kuitenkaan kauniista pienestä maailmastani löytänyt syytä. Oli hyvä ilma lähteä autolla ajamaan. Oli melkein kesä, jolloin näki nuoria tyttöjä istumassa rannalla vähissä vaatteissa.
Olin koko edellisen päivän kuluttanut auton pesemiseen ja vahaukseen. Jokainen kohta valkoisesta autostani oli niin puunattu ja kiiltävä, että silmiä melkein särki. Eikä se siivousbuumi jäänyt vain siihen, olihan pakko autosta tehdä vaikuttavan näköinen sisältäkin, jos halusi iskeä jonkun nätin typykän.
Ajeleminen tuntui hyvältä, liikenne oli rauhallista ja klassinen musiikki rauhoitti mieltä. Sanoinko klassinen musiikki? Ei tämä ei voinut olla totta, miltään kanavalta ei tullut kunnon amis jumputusta tai edes teknoa vain sitä klassista pianon pimputusta. Tosin kun tarkemmin ajattelin, niin ei se kuulostanut sittenkään niin kamalalta ja vaihteluhan virkistää. Mutta jos kuitenkin jossain olisi ollut tyttöjä.. Olisiko musiikki automaattisesti vaihtunut toiseksi?
Tie jota ajoin oli mutkainen, mutta vauhtini oli hidasta ja tämä ihmetytti minua suuresti. Mikä ihme esti minua painamasta kaasupoljinta tarpeeksi alas.
Kun oli kerran päässyt tien päälle ei sieltä sitten ikinä selvinnyt pois. Näin kävi minulle. Peruutin auton ulos autotallista ja ajoin tietä pitkin, kunnes huomasin ajavani vain ympyrää. Mutkia mutkien perään ja aina sen saman mutkan kohdalla kaikki alkoi uudelleen alusta. Peruutan auton ja lähden ajamaan. Ajan ajamistani kunnes kaikki alkoi taas ja taas uudelleen alusta. Klassinen pianon pimputuskin vain jatkuu eikä kaasupoljin painu alaspäin yhtään liikaa.
Yhtäkkiä kaikki kaunis on ohi. On vain verta, auton osia siellä täällä ja kaiken keskellä auto, mikä on pahasti rutussa. Etulasi on revityn näköinen, pelottava. Auton vieressä olevassa puskassa näen itseni. Tajuamatta mitä teen käännän entisen itseni toisinpäin ja näen ruhjotut kasvot, käsissä ja jaloissa armottoman isoja haavoja.
Siinä olen minä. Kaikkine piirteineen vain minä.
Ja vaikka kuinka olen kamalan näköinen. Näytän aivan siltä, että nukkuisin tuntematta tuskaa, jota minun pitäisi tuntea.
Kuljen takaisin auton luokse ja kurkistan sisälle autoon. Nopeusmittarin edessä on lasinsiruja ja muutama vaivainen männynoksa. Siirrän esteet syrjään ja katson kauhuissani nopeusmittarin lukemaa. Lukemaksi on jämähtänyt 130 kilometriä tunnissa. Ja minä tiedän, ettei se toistu enää ikinä.
Työn tiedot
Ei enää ikinä
Halaya
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 346 sanaa» Työ lisätty: 11.10 - 2006» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Valitettavan usein luvattomat retket eivät pääty hyvin.
Kommentit
tytt
14:00 // 11.10 - 2006
Ommpa vain hyvä novelli, tykkään tästä. Just kuulin toissapäivänä miten pojat oli ajellu autolla ihan liian lujjaa :// hiljaseksi tämmönen aina vetää.
StYllebad
15:00 // 12.10 - 2006
Hmmm...
Tuo kohta "Auton vieressä olevassa puskassa näen itseni" on jotenkin koominen, kun henkilö kerran on kuollut. Naurattaa, että joku käyttäisi sanaa puska kuoleman yhteydessä.
"Ja vaikka kuinka olen kamalan näköinen." En ymmärrä lausetta. Pitäisikö sen kenties olla "Olen vaikka kuinka kamalan näköinen" vai "Vaikka olen kamalan näköinen, näytän aivan siltä, että nukkuisin tuntematta tuskaa, jota minun pitäisi tuntea" ?
Tuo kamalakin saa miettimään, olisko se ensimmäinen asia mihin kiinnittää huomion, jos löytää itsensä kuolleena.
Missä on paniikki? Kuljeskelet rauhallisena käännellen omaa vartaloasi ja miettien kuinka kamala se on. Ehdit katsoa nopeusmittariakin.
Jotenkin kuolema on mielestäni kovin mitättömän tuntuinen tässä. Tarinass on paljon ns. "turhaa" alussa ja sitten PAM!
Vaikka niinhän se usein ihmiselämissä käy, mutta tässä novellissa en pidä sitä positiivisena ajatuksena.
Jotenkin kaipaisin lisää syvällisyyttä tähän.
Pohtisit hetken mitä se kuolema todella tarkoittaa, merkitsee... Miten itse reagoisit?
Idea on kyllä toteuttamisen arvoinen, siitä pisteet :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!