Kaunokirjallisen työn esitys
Meri on minun maailmani
Meri on minun maailmani. Rakastan meren pauhua ja suolan tuoksua kasvoillani. Istun usein meren rannalla, hiekalla, ja etsin simpukoita. Simpukan löydettyäni painan sen korvaani vasten ja kuuntelen. Meri kohisee korvissani, se täyttää minut ja vie alakulon mennessään. Meren kohina kertoo totuuden, jos sitä osaa lukea. Minä harjoittelen, kuuntelen, ja jonain päivänä ymmärrän.
Kuljen rannalla, hiekka tallentaa jalanjälkeni, mutta meri pyyhkii ne pois. Meri sirottelee suolaiset kyyneleensä silmiini, mutta tuuli kuivattaa ne. Meri on minun sisareni ja tuuli veljeni. Asun heidän kanssaan tällä rannalla, joka on unohtunut aikoja sitten. Täällä olen vapaa, voin elää rauhassa. Olen yhtä vapaa kuin meri, jonka pysäyttää vain kaukaisuudessa siintävä maa. Olen vapaa kuin merituuli, joka tuo viestiä kaukaisista maista ja jatkaa sitten matkaansa vieläkin kauemmas.
Seison kalliolla, meri pauhaa alapuolellani. Tuuli sotkee hiukseni, ne leviävät kasvoilleni ja kaulalle. Kohotan käteni kohti taivasta, sitä ainutta kattoa, joka suojelee minua maailmalta. Toivon, että tuuli tarttuisi minuun, nostaisi minut ylös ja kuljettaisi pois, kauas.
Palaan hiekalle, kuljen rantaviivalla ja kirjoitan veden rajaan. Kirjoitan unelmani ja pelkoni, kaiken mitä pidän sisälläni. Tiedän, että salaisuuteni on turvassa, meri pyyhkii sen pian pois. Tuuli kuivattaa hiekan, eikä kukaan saa koskaan tietää. Vain merelle ja tuulelle minä puhun, vain he saavat tietää. He sulkevat salaisuuteni sydämiinsä ja kuljettavat mukanaan. Minä jään rannalle ja toivon, että voisin lähteä mukaan. Ettei minua olisi kahlittu maahan.
Käperryn kerälle rannalle ja nukahdan. Unessa kuljen meren ja tuulen mukana, sateena kastelen maailman, kyyneleeni putoilevat rannoille. Tuulena nostatan myrskyn, joka vie kaiken mukanaan. Unissani olen onnellinen.
Meri on minun maailmani. Rakastan meren pauhua ja suolan tuoksua kasvoillani. Istun usein meren rannalla, hiekalla, ja etsin simpukoita. Simpukan löydettyäni painan sen korvaani vasten ja kuuntelen. Meri kohisee korvissani, se täyttää minut ja vie alakulon mennessään. Meren kohina kertoo totuuden, jos sitä osaa lukea. Minä harjoittelen, kuuntelen, ja jonain päivänä ymmärrän.
Kuljen rannalla, hiekka tallentaa jalanjälkeni, mutta meri pyyhkii ne pois. Meri sirottelee suolaiset kyyneleensä silmiini, mutta tuuli kuivattaa ne. Meri on minun sisareni ja tuuli veljeni. Asun heidän kanssaan tällä rannalla, joka on unohtunut aikoja sitten. Täällä olen vapaa, voin elää rauhassa. Olen yhtä vapaa kuin meri, jonka pysäyttää vain kaukaisuudessa siintävä maa. Olen vapaa kuin merituuli, joka tuo viestiä kaukaisista maista ja jatkaa sitten matkaansa vieläkin kauemmas.
Seison kalliolla, meri pauhaa alapuolellani. Tuuli sotkee hiukseni, ne leviävät kasvoilleni ja kaulalle. Kohotan käteni kohti taivasta, sitä ainutta kattoa, joka suojelee minua maailmalta. Toivon, että tuuli tarttuisi minuun, nostaisi minut ylös ja kuljettaisi pois, kauas.
Palaan hiekalle, kuljen rantaviivalla ja kirjoitan veden rajaan. Kirjoitan unelmani ja pelkoni, kaiken mitä pidän sisälläni. Tiedän, että salaisuuteni on turvassa, meri pyyhkii sen pian pois. Tuuli kuivattaa hiekan, eikä kukaan saa koskaan tietää. Vain merelle ja tuulelle minä puhun, vain he saavat tietää. He sulkevat salaisuuteni sydämiinsä ja kuljettavat mukanaan. Minä jään rannalle ja toivon, että voisin lähteä mukaan. Ettei minua olisi kahlittu maahan.
Käperryn kerälle rannalle ja nukahdan. Unessa kuljen meren ja tuulen mukana, sateena kastelen maailman, kyyneleeni putoilevat rannoille. Tuulena nostatan myrskyn, joka vie kaiken mukanaan. Unissani olen onnellinen.
Työn tiedot
Meri on minun maailmani
Feodora
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 245 sanaa» Työ lisätty: 28.11 - 2006» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Rakastan merta. Rakastan vapautta.
Kommentit
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!