Kaunokirjallisen työn esitys
Painajainen
Kävelen pitkin asfalttitietä. Tielle on lentänyt hiekkaa jotka käyvät ärsyttävästi jalkoihin.
Vastaani tulee vanha mies. Hän ojentaa kätensä ja sanoo: Älä mene pidemmälle.
Luulen tätä vitsiksi ja jatkan matkaa. Ohitan rähjäistä koulua, jossa palaa ylimmäisessä huoneessa himmeä valo. Tuijotan kenkieni kärkiä. Kuin tuulesta eteeni tuli pieni poika harmaissa vaatteissa. Hän vaikuttaa hieman vanhanaikaiselta. Yritän ohittaa mutta hän ei päästä. Samalla hän sanoo: Siellä odottaa vaara.
Pääsen viimein ohittamaan pojan. Kävelen hieman ripeämpään. Kaikki vaikuttaa hieman kolkolta ja pelottavalta.
Taas. Tällä kertaa minut yllätetään takaa päin. Siellä seisoo noin kuusitoista vuotta vanha tyttö.-Siellä on myös pimeää- hän sanoo kuin jatkaisi edellisten lauseita.
Jatkan matkaa kähes juosten. Kurkkuani särkee viileä ilma. Silmiäni kuivaa. Pelottaa. Sydämmeni hakkaa hieman lujempaa kiivaan hengitykseni takia.
Silloin näen jotain edessäpäin, varjossa. Siellä seisoo kaikki edelliset henkilöt. Heissä on nyt jotain erikoista. Heidän kokonsa on muuttunut. He ovat kaikki ainakin kolma metriä pitkiä. Olemme tien haarassa jossa on vanha kioski ja leikkipuisto. Yritän paeta, mutta he piirittävät minut.
Silloin heräsin. Olin yltä päältä hiessä. Kello on vasta kolme. Yritän nukahtaa uudestaan...
Kävelen pitkin asfalttitietä. Tielle on lentänyt hiekkaa jotka käyvät ärsyttävästi jalkoihin.
Vastaani tulee vanha mies. Hän ojentaa kätensä ja sanoo: Älä mene pidemmälle.
Luulen tätä vitsiksi ja jatkan matkaa. Ohitan rähjäistä koulua, jossa palaa ylimmäisessä huoneessa himmeä valo. Tuijotan kenkieni kärkiä. Kuin tuulesta eteeni tuli pieni poika harmaissa vaatteissa. Hän vaikuttaa hieman vanhanaikaiselta. Yritän ohittaa mutta hän ei päästä. Samalla hän sanoo: Siellä odottaa vaara.
Pääsen viimein ohittamaan pojan. Kävelen hieman ripeämpään. Kaikki vaikuttaa hieman kolkolta ja pelottavalta.
Taas. Tällä kertaa minut yllätetään takaa päin. Siellä seisoo noin kuusitoista vuotta vanha tyttö.-Siellä on myös pimeää- hän sanoo kuin jatkaisi edellisten lauseita.
Jatkan matkaa kähes juosten. Kurkkuani särkee viileä ilma. Silmiäni kuivaa. Pelottaa. Sydämmeni hakkaa hieman lujempaa kiivaan hengitykseni takia.
Silloin näen jotain edessäpäin, varjossa. Siellä seisoo kaikki edelliset henkilöt. Heissä on nyt jotain erikoista. Heidän kokonsa on muuttunut. He ovat kaikki ainakin kolma metriä pitkiä. Olemme tien haarassa jossa on vanha kioski ja leikkipuisto. Yritän paeta, mutta he piirittävät minut.
Silloin heräsin. Olin yltä päältä hiessä. Kello on vasta kolme. Yritän nukahtaa uudestaan...
Työn tiedot
Painajainen
BlackJack
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 173 sanaa» Työ lisätty: 05.12 - 2006» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Hmm... Idea tuli kirjottamastani kauhutarinasta...
Kommentit
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!