Kaunokirjallisen työn esitys
Kaiken se kestää,
liikaa se ottaa,
en minä tahallani jättänyt laskematta,
kymmeneen.
Olethan kuullut ikävästä?
Siitä jonka takia heikot ihmiset menevät terapiaan,
siitä jonka takia enkelit lentävät aurassa.
Sillä sinähän lupasit kai sata asiaa.
Sanoihin on helppo uskoa,
tekoihin helppo langeta.
/Suojelisit minua jäätävältä tuulelta,
suojaisit minua elämän kolhuilta,
tiedäthän,
sivukujillakin./
Jätä minulle lämpö,
josta voin elää,
jota saan hengittää.
Niin minä lupaan,
juosta sinua vastaan juna-asemilla,
minä saatan sinut laivoille.
Minä en ikinä pettäisi lupaustani,
jollet sinäkään sanoisi omasi joskus ontuvan.
Olet kyllä kuullut ikävästä.
Niin siitä juuri,
jonka vuoksi pienet ihmiset itkevät öisin,
siitä jonka vuoksi sadepisarat satavat viistosti.
Nyt on sinun vuorosi laskea kymmenestä alaspäin,
sinun vuorosi pitää sanasi niin että minä uskon sen.
/Silloin minä piirrän enkeleitä ikkunaani,
sinun vuoksesi minä käännän kevään nurinpäin./
Työn tiedot
Minä käännän kevään nurinpäin.
Tapuli
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 104 sanaa» Työ lisätty: 14.12 - 2006» Kommentoitu: 6 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 3 kerta(a)
Tietoa työstä:
Koska minä en tiedä.
Suurta väsymystä, ihmeellistä pohdintaa.
36 degrees- Placebo
Kommentit
Runaway-
23:43 // 14.12 - 2006
Tykkään tästä paljon. Pistää miettimään asioita ja tuntuu että rivien välit melkein kirkuu asioita :D
StYllebad
16:51 // 15.12 - 2006
Tätä ei voi vaan kehua niinkuin tää ansaitsis.
Ensimmäinen kirjallisuus-aiheinen suosikki kertokoon puolestaan <3
reijo
08:52 // 04.01 - 2007
Tuntuisi olevan kyseessä suhde, missä ihmisillä on välimatkaa. Kyseessä on se, että odottaako toinen toista. Ilmeisesti toinen ei kestänyt odotusta, vaan lopetti kymmeneen laskemisen ja lähti etsimään piilopaikoista toista. Olisi todella raakaa jos toinen vain katoaisi eikä häntä löytyisi mistään ja mitään ei kuuluisi enää ikinä. Siinä ei paljoa terapiat auta, vaan se että saisi asiaan selvyyden. Tämä voisi kertoa monesta tapahtumasta, missä joku toinen lähtee/katoaa.
Pidin tästä kohdasta: "Minä en ikinä pettäisi lupaustani,
jollet sinäkään sanoisi omasi joskus ontuvan."
Kuvastaa osuvasti lupausten haurautta ja ihmisen heikkoutta vastustaa kiusauksia.
Asymptootti
22:54 // 14.03 - 2007
Ohh.
Aivan ihana tuo runon nimi!
Upeasti toit ajatuksiasi esille, sellaisia ajatuksia, joita itsekin olen ajatellut.
Ihmettelin noita kauttamerkkejä.
Ja säkeistöt voisivat olla pidempiäkin, niitä voisi ihan hyvin yhdistellä.
Oikein taidokas runo!
Asymptootti
22:55 // 14.03 - 2007
Jännä kun luin tuota reijon tulkintaa. Itse näin tämän onnellisena runona ja eheänä suhteena. Se kuitenkin johtunee siitä, että itse olen niin rakastunut. Ah, vieläkin, keväällä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!