Kaunokirjallisen työn esitys
Jaloillani matkaan,
joskus käsiäkin käytän.
Laivoilla merten yli,
kanooteilla kapeita jokia pitkin.
Mä olen aina elänyt ulkomailla.
Kuu ja tähdet seuraavat liikkeitäni iltaisin,
enkä koskaan yövy kahdesti saman palmun alla.
Siellä olen käynyt,
täälläkin usein.
Kiivennyt vuoria,
sukeltanut valtamerihautoihin.
Mutta pian täytyy jo palata takaisin,
monsuunisateet alkavat.
Työn tiedot
Huomisesta ei koskaan tiedä
sioux
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 35 sanaa» Työ lisätty: 11.01 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
mmh, heräsin yöllä tämäntapainen idea päässäni, siitä sitten vain nopeasti paperia ja kynä esille. Päivällä sitten muutin sen tähän nykyiseen muotoonsa, johon olen tyytyväinen.
Edellisestä tekemästäni runosta onkin sitten jonkun aikaa, mutta itsestäni tämä on iloisempi ja jotenkin onnellisempi runo kuin yleensä tekemäni, mutta tiedä sitten mitä sanaa pitäisi käyttää.
Joten, olkaa hyvät! =)
Kommentit
reijo
19:07 // 11.01 - 2007
Minä käyttäisin sanaa levoton. Tulee mieleen "maailmanmatkaaja", joka ei tiedä mitä etsii. Kuitenkin hän haluaa palata johonkin... hhmm. Mutta minne? Monsuunisateet voisivat kai merkitä sitä, että jossain on myrsky tulossa ja häntä kaivataan. Tällä kertaa postikortti ei riittänyt, hänen pitää ilmaantua paikalle. Syitä moiseen voisi olla monia. Yöpöydällä on hyvä pitää kynää ja paperia :) On ärsyttävää jos jokin hyvä idea unohtuu, vaikka tuleehan niitä aina uusia.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!